Lykke av Kleppur :: Päiväkirja
Viikko-ohjelma
Lykke on eläkkeellä, mutta sitä liikutetaan edelleen säännöllisesti, joskin kevyesti, ikä ja kunto huomioiden. Tamman liikutus tähtääkin lähinnä toimintakyvyn ja lihaskunnon ylläpitämiseen.
Ma: Irtojuoksutusta kentällä
Ti: Kevyt kärrylenkki, Lykke itse päättää kuinka reipastempoinen lenkki tehdään
Ke: Taluttelua / maasta käsin -työskentelyä, usein mukaan otetaan vähän puomijumppaa
To: Ratsastusta kentällä tai maastossa, verryttelytyyppinen kaikki askellajit
Pe: Pidempi (1,5-2 h) käyntimaasto joko ratsain tai taluttaen
La: Ajohommia maastossa tai kentällä, riippuen kumpaan Lykke haluaa
Su: Koulujumppailua ratsain
Hoito-ohjeet
- Tarhailee Tonjan, Trinen & Welman kanssa
- Lykkeä ei loimiteta, koska tamma itse on niin päättänyt - loimi löytyy kuitenkin jostakin rikottuna...
- Rehun sekaan laitetaan seniorihevosille tarkoitettua lisärehua 2 dl/pv
- Muista tehdä varmistussolmu aina kun Lykke pitää sitoa jonnekin kiinni!
- Kaikessa liikutuksessa vaihtelevuus ja monipuolisuus on tämän ponin kanssa valttia. Tee mieluummin pari hyvää toistoa ja anna sitten olla, älä jää hinkkaamaan samaa asiaa, koska se tappaa Lykken motivaation nopeasti.
Lykke 1 vuotta
Lykke on tänään tasan vuoden ikäinen. Juurihan minä viikko sitten Lotte-tamman astutin ja eilen jännitin, että joko se tänään varsoo – tai siltä se ainakin minusta tuntuu. Muistan edelleen nuo fiilikset, kuin ne olisivat tosiaan tapahtuneet äsken.
Syntyessään Lykke oli hirmu kaunis varsa. Pitkäripsinen, ja niin vaalea, että se näytti lähes valkoiselta. Nyt kun katson tuota karvamammuttia, en uskoisi sitä lainkaan samaksi hevoseksi, ellen paremmin tietäisi. Tällä hetkellä Lykke on ehkä juuri ja juuri tunnistettavissa lajinsa edustajaksi. Toki marraskuu harvoin saa kenestäkään parhaita puolia esiin, mutta tamma on alkanut kasvattaa pörröistä talvikarvaa, joka hapsottaa sieltä täältä ja koko kavioeläin näyttää jotenkin hassulta ja epäsopusuhtaiselta. Kokemuksesta toki tiedän, että kyllä se siitä vielä nahkoihinsa kasvaa niin sanotusti.
Meillä on muodostunut perinteeksi antaa hevosille synttärikakku ja koska Lykke rakastaa omenoita ja kuivattua vaaleaa leipää, sen kakku oli tehty niistä. Lisäksi ponilla oli upouusi hieno riimu päässään. Isojen tyttöjen riimu, ei enää säälittävä varsariimu. Lykke ahmaisi kakkuaan niin rouheasti, että se putosi Juliuksen kädestä tallin lattialle. Sieltä poni sen sitten hamusi, jonka jälkeen se huomasi tallin ovella valmiina nököttävän heinäkassin ja suuntasi suoraan sinne, jolloin Rita raahautui sen perässä. "Lykke!" raikui Ritan ääni tallin käytävällä, mutta nimen kantaja ei korvaansa lotkauttanut. Juuri parahiksi ehdin nostamaan heinäkassin lattialta, kun ponin vaalea turpa ehti nappaista sieltä suullisen, joka rouskutettiin erittäin itsetyytyväisen näköisenä. Synttärisankarilla on selvästi synttärisankarin erityisoikeudet.
Lykke 5 vuotta
Lykke varsana
Kuvan © Pikselit
Tässähän suorastaan hengästyy, kun miettii mitä kaikkea tämän ponin kanssa on tähän mennessä tehty ja koettu. Ratsu- ja ajokoulutus ovat erittäin hyvällä mallilla, Lykke haltsaa kummatkin hommat aina silloin kun haluaa. Yhteistyössämme on toki parannettavaa, Lykke ei ole mikään kaikista yhteistyöhaluisin tai helpoin tapaus. Se kyllä oppii nopeasti ja on tosi hyvähermoinen ja rohkea tyyppi, joka ei arastelee mitään, mitä sen eteen heittää. Ihan kirjaimellisesti, sillä Rita oli siivoamassa tallin ovelta katsoen ensimmäistä karsinaa, kun löysi purujen seasta ilmeisesti kissan sinne tuoman myyränraadon, jonka refleksinomaisesti inhoten heitti talikolla tallin ovesta ulos puistatuksen saattelemana. Pahaksi onnekseen juuri talliin tuotava Lykke sai sen suoraan päin pläsiään, eikä ponin ilmekään värähtänyt! Meistä asia oli samaan aikaan traaginen ja koominen, emmekä voineet lopulta lopettaa nauramista. Lykke-parka, joka ei tosin näyttänyt olevan millänsäkään ja erityisesti myyrä-parka, jolle pidimme lopulta pienet, epämuodolliset hautajaiset. Se pääse tallimme taakse, jonne Emma teki sille hautakiven, jossa luki R.I.P. Myyrä.
Takaisin Lykkeen. Parhaimmillaan poni toimii melkein kuin ajatus, mutta ainakin yhtä usein se tekee ihan jotain muuta. Jos jotakin olen tämän poniinin sielunmaisemasta oppinut, niin ainakin sen, että se kyllästyy nopeasti. Lykke ei ole tyhmä, päin vastoin. Kyseessä on ärsyttävänkin fiksu ja kekseliäs otus, jolla on kuitenkin jonkinlaisia keskittymis- ja motivaatio-ongelmia. Tai kyllä se keskittyy sitten kun asia on riittävän mielenkiintoinen, mutta sen mielenkiinto on joskus aika haastava pitää yllä. Toisaalta, onhan tässä aikaa oppia, mihinkään ei ole kiire.
Lykke 15 vuotta
Kymmenen vuotta sitten olin skeptinen sen suhteen, päästäänkö Lykken kanssa ikinä yhteistyössä siihen pisteeseen, että voitaisiin edes haaveilla kilpailemisesta. Eipä sillä, että kilpaileminen olisi minulle jokin itsetarkoitus, ei se nimittäin ole. Elättelin siltä toiveita siitä, sitä parhaimmillaan Lykke väläytteli ihan tosi hienoja suorituksia ja potentiaalia.
Lopulta tamman kanssa urkeni ura vasta siinä 12-13-vuotiaana. Tai sanotaanko, että vasta siinä vaiheessa alkoi jonkinlaista menestystäkin tulla. Tuntuu, että Lykkellä kesti ikuisuuden aikuistua ja ehkä sillä siinä vaiheessa vasta loksahti jokin nappula sieltä oikealle kohdalleen. Tai sitten opin itse löytämään ponista ne oikeat nappulat, mene ja tiedä. Ehkä vähän molempia.
Alkuaikoina ei kisoista juuri menestystä tullut, vaikka eivät kaikki suoritukset ihan huonojakaan olleet. Tosin joskus oli kertoja, kun poni laittoi aivan lekkeriksi ja teki aivan mitä halusi ja minua suorastaan hävetti. Teki mieli selitellä, että kyllä se kotona toimii. Ja oikeasti jo toimikin, ainakin useimmiten, mutta kisatilanteessa toimin ilmeisesti itse niin eri tavalla, että Lykke totesi, että eipä sovi hänen pirtaansa. Ainakin huomasin, että Lykken kanssa ei missään nimessä saanut tehdä verryttelyä aina samalla kaavalla, silloin se alkoi keksiä omiaan. Sama juttu, jos yritti mennä samaa kouluohjelmaa useamman kerran putkeen.