Sigmund Fjord :: Päiväkirja
Viikko-ohjelma
Siggen viikko-ohjelma on kilpauran päätyttyä joustava ja tähtää ennen kaikkea energian purkamiseen ja oriin tyytyväisenä ja vetreänä pitämiseen. Viikoittain Siggen kanssa tehdään kaksi sileän treeniä, joista toisena lähinnä jumppaillaan ja ratsastetaan letkeän reippaasti lähinnä eteen-alas ja toisena sitten tehdään hieman enemmän keskittymistä vaativa treeni, esimerkiksi siirtymisiä, irrottavia liikkeitä, väistöjä, taivutuksia ynnä muuta. Yksi kerta viikossa mennään puomi- ja kavalettijumppaa tai hypätään pieniä esteitä. Kaksi päivää viikossa on maastoilua, toisena yleensä pitkä käyntipainotteinen lenkki ja toisella kerralla lyhyempi, kaikki askellajit sisältävä reippaampi lenkki. Kahtena päivänä viikossa tehdään jotain muuta kuin ratsastusta eli esimerkiksi ajoa, ohjasajoa, talutuslenkki tmv.
Hoito-ohjeet
- Tarhailee Lennin kanssa oritarhassa numero 6
- Taluttaessa suitset päähän tai naru suuhun - tanssahteluihin ja muihin loikkimisiin kannattaa varautua
- Ratsastaessa tämän orin kanssa kannattaa itse olla mieluummin hidas ja staattinen kuin nopea ja terävä. Mikäli orin kierrokset uhkaavat nosta, väistöt toimivat Siggelle rauhoittavina tehtävinä.
Sigge 1 vuotta
Meidän pikkupoika Sigge täytti tänään vuoden, joten ori sai sen kunniaksi porkkanakakun melassikuorrutteella. Olin kuvitellut, että kakku menisi nopeasti ja sotkuisesti parempiin suihin, mutta yllätyksekseni Sigge hamusi ensin kynttiläksi laitetun porkkanan siivosti - suorastaan varovasti - suuhunsa ja söi sen suorastaan nautiskellen ennen kuin haisteli ja maisteli loput kakusta hyvinkin sivistyneesti.
Hassua, miten nopeasti kuukaudet ovat taas kuluneetkaan. Ensiajatuksena tuli mieleen, että ollaanko me keretty orin kanssa tehdä juuri mitään, mutta kun oikein aloin muistelemaan, niin ollaanhan tässä loppujen lopuksi tehty vaikka mitä. Riimussa talutettuna kulkemista ja ohjasajoa harjoiteltiin alkuun ahkerastikin ja viime viikolla aloitettiin ajokoulutus. Sigge tarvitsee aika paljon toistoja ja rutiinia, mutta toisaalta sen kanssa pitää edetä aika rauhassa, koska se reagoi välillä aika rajusti jos sietokynnys on lähellä ylittyä. En todellakaan halua ylittää sitä, joten tarkkailen aina sen kanssa touhutessa koko ajan sen reaktioita. Toisaalta jos voisi tehdä asioita vain kun ori on täysin rento, emme varmaan edelleenkään olisi poistuneet sen kanssa koskaan edes tallista ulos. Rentous ei kuulu varsinaisesti tämän hevosen perusasetuksiin, se on aina vähän sellainen valmiiksi viritetty tapaus.
Sigge 5 vuotta
Jotkut meidän varsoista ovat olleet hyvinkin rauhallisia pienenä, kunnes sitten yhtäkkiä löytäneet itsensä ja hevosen vaistonsa siinä kolmen tai neljän - joskus vasta viidenkin - ikävuoden paikkeilla, kun taas osa on ollut varsana herkkiä tai haastavia ja sitten tasaantuneet käsittelyn, koulutuksen ja kasvun myötä. No, sitten on Sigge.
Näin 5-vuotiaaksi kääntyneenä Sigge on edelleen aivan samanlainen kuin silloin vuosikkaana pojankoltiaisena. Paitsi että voimaa, vauhtia ja viettejäkin on tullut lisää. Siinä suunnilleen kolmivuotiaana Sigge tajusi olevansa ori ja muutama viikko mentiin sellaisessa hormonimyrskyssä, että mietin jo vakavasti pientä kirurgista toimenpidettä, jossa vietäisiin sen kyky tehdä varsoja tähän maailmaan. Kaitsu kuitenkin silloin sanoi, että odotellaan nyt vielä, josko se siitä rauhoittuu - niinhän monelle kuitenkin on käynyt. Ritakin oli samaa mieltä ja onneksi minkäkin taivuin. Niin nimittäin kävi, pahimman hormonaalisen mylläkän laannuttua siinä kun kevät vaihtui kesäksi, rauhoittui myös Siggen olemus. Tai rauhoittui ja rauhoittui, oma hieman levoton ja helposti kiihtyvä itsensä se oli edelleen, mutta se lopetti jatkuvan tammojen vahtimisen ja niiden perään höyryämisen ja keskittyy vain siihen perushäsläämiseensä.
Siggen kanssa on päästy etenemään hienosti ratsukoulutuksessakin. Se laitettiin satulaan vasta nelivuotiaana, toki siihen mennessä orilla oli jo ajettu paljon. Sisäänratsastus ja muutenkin ratsun hommat ovat edenneet yllättävän kivasti. Toki orin rajut reaktiot tietäen olen toiminut sen kanssa siten, että vältän yhtään turhaa painetta ja edetään tosi paljon orin omilla ehdoilla ja mukavuusalueella. Onneksi Sigge ei ole ollenkaan arka tai pelokas, joten sikäli sen kanssa ei tarvitse himmailla.
Sigge 10 vuotta
Herranen aika, Siggehän alkaa olla jo ihan aikuisen hevosen iässä! Edelleen sitä henkistä aikuistumista kyllä odotellaan... Ei vaan, olen todennut ja hyväksynyt sen tosiseikan, että Sigge tuskin tuosta koskaan muuttuu kovin tasaiseksi ja rauhalliseksi, eiköhän sen perusluonne ole tuollainen kuin on. Tässä on vuosien varrella itse opittu sen kanssa olemaan - onneksi se on hyvin selkeä ilmaisussaan ja kertoo kyllä aika selvästi, koska alkaa mennä vähän yli. Eikä Sigge toki meidän ainoa höyrypää ole.
Nyt ei ole enää pariin vuoteen tullut yrityksiä nousta pystyyn. Vielä 8-vuotiaana Sigge kerran kevyesti pomppasi takasilleen tilanteessa, jossa muu lauma jatkoi matkaa maastossa kun meidän piti kääntyä takaisin kotiin, eikä Sigge olisi halunnut kääntyä lauman luota pois. Jouduin silloin siinä hieman asiasta taistelemaan ja lopulta Sigge peruutti ja pomppasi ehkä 15 senttiä maasta ylös. Tilanne rauhoittui siihen, että tulin alas selästä, hengiteltiin molemmat hetki, sitten pyysin siltä hieman maasta käsin väistöjä ja lopulta päästiin kääntymään takaisin tallille ihan sovussa.
Yhteistyömme toimii nykyään jopa sen verran hyvin, että vastoin pienehköjä epäilyksiäni olemme jopa ihan sijoittuneet kilparadoilla. Siggellähän on alusta asti ollut potentiaalia, se liikkuu hienosti ja teknisesti tosi taitava - enemmän ollaan keskitytty keksimään keinoja, joilla pitää ori jotenkin nahoissaan, ettei se olisi niin ylivirittynyt. Valmentajan kanssa tehty työ onkin tuottanut tulosta ja nykyään minulla on jo aika kiva kisakaveri!
Meillähän on tallissa tällä hetkellä myös Siggen poika, orin ensimmäinen jälkeläinen - joka vaikuttaa muuten luonteeltaan tulleen emäänsä - ja hyvä niin.
Sigge 16 vuotta
Aika ja vuodet ovat selvästi hioneet meidän villiorista ne särmien terävimmät kulmat hiukan pyöreämmiksi, mutta kyllä ne särmät siellä edelleen ovat. Pakko sanoa, että olen erittäin iloinen siitä, että Siggen varsat, jotka muuten ovat tähän mennessä kaikki oreja, ovat kuitenkin kaikki isäänsä vähemmän särmikkäitä ja helpompia tyyppejä.
Mietiskelin, mitä hevosiani ilmoitan tulevaan lokakuun Yleislaatuarvosteluun ja lähes ilmoittautumispäivään saakka olin ajatellut eri hevosta, mutta viime hetkellä teinkin sellaisen hyvin ex tempore -ratkaisun ja ilmoitinkin sinne meidän iäkkään Lykke-tamman lisäksi Siggen! Ihan hyvä ehkä niin, en ehtinyt epäröidä ja miettiä liikaa ennen ilmoittamista, että mitenhän ori siellä mahtaa käyttäytyä. No, oikeasti luotan kyllä jo siihen, että olen tähän mennessä oppinut tuntemaan ja käsittelemään oria niin, että vältetään isommat tantrumit. Siggellä on kuitenkin ihan mainitsemisen arvoinen kilpaura takanaan sekä kolme aika kivan oloista poikaa, joista kahdella on jo omiakin jälkeläisiä.
Laatiksia varten päädyttiin Juliuksen kanssa pitämään Siggen kanssa treenit, koska orin kanssa ei olla koskaan käyty näyttelyissä, enkä ole hetkeen sen kanssa tehnyt mitään maasta käsin -juttujakaan. Halusin nähdä, miten hyvin se jaksaa seistä paikallaan, miten paljon sen asetteleminen hyvään asentoon vaatii ja kuinka lujaa sen rinnalla pitää oikein juosta. Sigge oli valmiiksi näin iltojen viilettyä ja pimennyttyä sopivasti hieman energisellä päällä, joten se saatiin se samankaltaiseen tilaan, jossa olettaisin sen vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä olevan. Jos olisin tiennyt vähän aiemmin ilmoittavani mukaan juuri Siggen, olisin toki voinut sen kanssa jotkut match show't tai muut vastaavat ihan harjoituksen vuoksi käydä... No mutta, treenit menivät aika lailla odotusten mukaan, mitään katastrofaalista ei tapahtunut, mutta en kyllä saanut oria oikeanlaiseen asentoon ensimmäisellä enkä vielä toisellakaan yrittämällä. "Voithan sä kokeilla vaikka lahjoa ne tuomarit sun tekemillä korvapuusteilla", ehdotti avulias poikani.
Kuvagalleria
Kuvien © NT/Vapaasti
