Aukusti on hauska, sellainen pieni suuri persoona. Jos poneille annettaisiin AD/HD -diagnooseja, Aukusti varmaan saisi sen. Vilkasliikkeinen ori ei juuri jaksa pysytellä aloillaan, vaan on koko ajan touhuamassa ja liikkeessä. Pieneksi poniksi se on sen verran suurieleinen kaveri, ettei jää missään nimessä huomaamatta. Oikeastaan, jos Aukustia ei näy tai kuulu, on se sen verran epäilyttävää, että kannattaa heti tarkistaa tilukset läpi.

​

Aukusti on samaan aikaan epäileväinen uusia asioita kohtaan, mutta kuitenkin hyvin utelias. Sillä on isot mielipiteet uusiin asioihin. Kokeilin joskus tarjota Aukustille sen normaaliherkkujen sijaan Granny Smith -omenaa ja ori suurieleisesti ensin heilutti päätään, sitten sylkäisi omenan suustaan ja lopulta vielä kuopi sitä mielenosoituksellisesti. Joo, pointti tuli selväksi. Aukusti onkin hyvä siinä, siis tekemään pointtinsa erittäin selväksi. 

​

Treeneissä tulee ottaa huomioon Aukustin lyhytjänteisyys ja herkästi herpaantuva keskittymiskyky. Ori ei jaksa hirveän montaa toistoa samaa asiaa ja varsinkaan esimerkiksi pysähdyksiä ei kannata treenata pitkiä aikoja. Orin pitää tyytyväisenä lyhyet, muutamat toistot ja niiden välissä kehut sekä se, että sen antaa joskus treeneissä heittäytyä muka vähän villiksi ja esimerkiksi ottaa reipasta (joka ei noilla töppöjaloilla ole oikeasti niin hirveän reipasta) laukkaa ihan vaan kentän ympäri kerran, siitä Aukusti tykkää erityisen paljon. Valjakkoajossa erityisesti tarkkuus on siinä mielessä Aukustille hyvä laji, että se on riittävän vaihtelevaa ja älyllisesti haastavaa pitääkseen pienen orin mielenkiinnon yllä.