Naksussa on selvästi piirteitä molemmista vanhemmistaan. Emänsä tavoin Naksukin hermostuu helposti, jos se ei ymmärrä mitä siltä yritetään vaatia - orin huumorintaju ei kerta kaikkiaan riitä sellaiseen. Koulutuksen suhteenkin orin kanssa onkin pitänyt edetä ihan rauhassa, eikä vaatia liikaa kerralla. Isältään Naksu on selvästi perinyt ponimaisen oveluutensa ja intonsa vesi- sekä valitettavasti myös ruokaleikkeihin. Pikku päistärikkö onkin valitettavan sotkuinen tapaus, se syö niin että ruokaa on pitkin seiniä ja lattioita ja juodessaan se tykkää roiskutella vettä ympäriinsä. Naksu on myös vähän nirso herkkujensa suhteen, esimerkiksi porkkanaa se ei kelpuuta ollenkaan, mutta omena tai leipä sen sijaan maistuu.

​

Käsiteltävyydeltään ori on kohtuullisen simppeli ainakin kokeneelle hevosihmiselle, mutta en sanoisi sitä kokemattomien käsiteltäväksi. Naksu tarvitsee aika mustavalkoiset rajat ja rutiinit, johdonmukaisuus on sen kanssa tärkeää. Kun em. asiat ovat kunnossa, orin kanssa päivittäiset hoitotoimet sujuvat mutkitta. Sen kun vaan harjaa, nostelee kaviot ja laittaa vermeet päälle. 

​

Ajaessa Naksu toimii hyvin niin kauan, kun sitä ei sorru painostamaan liikaa. Se on kuin mikäkin tamma vetäessään herneen syvälle sieraimeensa jos erehdyt käskemään liian pitkään tai väärässä kohdassa. Yleensä kotona lenkin alussa Naksu kokeilee, saisiko se itse valita askellajin ja kun huomaa että ei, se yrittää kokeilla peruuttamista ja kiemurtelua, kunnes sitten vihdoin uskoo, että se ei saa periksi. Kun säännöt ovat selkeät ja Naksu tietää mitä siltä odotetaan, siitä paljastuu erittäin yritteliäs, tarkka ja hienoliikkeinen valjakkoponi. Siis oikeasti hieno, sillä tämä pieni karvakasa vetää vertoja monille itseään metrin korkeammille hevosillekin. Kilparadoilla Naksu käyttäytyy vieläpä todella edukseen kaikenlaisten ylimääräisten kommervenkkien jäädessä kotiin. Pikkuori selvästi tietää, milloin tultiin oikeasti näyttämään mitä osataan!