Ensimmäisen hevoseni Tagen hankittuani minulle alkoi pikku hiljaa itää ajatus toisesta. Tai oikeastaan olin tiennyt aina, että haluan useamman oman hevosen, oma pieni lauma omassa pihassa oli ollut unelmani niin kauan kuin muistin. Tage oli tullut meille Kleppurista ja koska olin siihen erittäin tyytyväinen (plus että ei niitä aktiivisia vuoniskasvattajia Suomessa nyt mitenkään pilvin pimein ole), päädyin jälleen tutkailemaan Kleppurin myytäviä. Näin löytyi Gisle, jo ihan aikuinen ruunihallakko ori, jolla oli kilpailtu ja se oli jo saanut yhden jälkeläisenkin. Gisle myytiin oriina, mutta jo ilmoituksessa mainittiin, että ostajan niin halutessa se voidaan ruunatakin ensin ja että se voisi soveltua sen jälkeen hyvin monenlaiseen käyttöön.

Menin katsomaan Gisleä ja tykkäsin kyllä. Vaikka ori olikin, niin ei sitä siitä oikein mitenkään huomannut, jos ei olisi jalkojen väliin vilkaissut, niin olisi mennyt ihan täydestä ruunana. Niin kiltti, rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä hevonen, vaikka ohi meni tammojakin ja selvästi ne herättivät kuitenkin pientä kiinnostusta. Tällaisen hevosen kanssa olisin varmasti pärjännyt orinakin, mutta ihan käytännön syistä ruunan kanssa elämä on huomattavasti helpompaa - varsinkin kun ei sitä omaa talliakaan vielä ollut -, joten kaupat tehtiin sillä sopimuksella, että kasvattaja hoitaa Gislen ruunauksen ja toipumisen jälkeen se muuttaisi meille Tagen kaveriksi.