Winnie on vähän kaikkea mitä poni vaan voi olla. Kuten ponit yleensä, se on välillä vähän tuhma, mutta osaa olla myös hyvin kiltti silloin kun pitää. Se on hyvässä ja huonossa nopeaälyinen, eli se oppii niin ihmisen kannalta hyvät kuin myös ne ei-niin-kivat asiat nopeasti. Jos ponilla voi olla hyvä mielikuvitus, niin väitän, että Winniellä on. Se keksii ajan myötä, mistä kohtaa aidasta voi päästä yli, ali tai läpi ja miten ulottua sen ulottumattomissa roikkuvaan joulukranssiin. Laumassa Winnie on sosiaalinen ja säyseäkin, mutta se osaa myös pitää puolensa ja ilmoittaa, kun ei ole seurustelutuulella.

​

Ihmisten kanssa Winnie hoksaa nopeasti, miten juuri tämän ihmisen kanssa voi käyttäytyä. Ei se ilkeäksi ala, mutta jos se keksii, ettei tämän tyypin kanssa ole pakko lähteä ruokatauolta hommiin tai kävellä pesukarsinaan, niin ei tamma sitä myöskään omaksi halukseen tee. Jos taas ihmisellä on alusta asti sellainen asenne, että "tämä asia tehdään nyt", ei tammalla ole mitään vaikeuksia toimia juuri niin. Siinä mielessä Winnie on kiltti, ettei sen tarvitse ikinä pelätä potkivan, purevan tai jyräävän kirjaimellisesti ihmisen yli, mutta henkisesti se kyllä vie ihmistä, jos siihen antaa mahdollisuuden.

​

Winnie toimii sekä ratsuna että kärryjen edessä. Se osaa taaskin käyttää hyödykseen sen, jos kuski ei ole päättäväinen, jolloin tamma kyllä päättää vauhdin (yleensä väliltä nolla-hidas) ja ehkä jopa suunnankin. Reipas kuski taas saa sen ilman kummempia vääntöjä kulkemaan sinne suuntaan ja sitä vauhtia kuin kuski haluaa. Winnie myös tietää tasan tarkkaan, voiko tämän kuskin kanssa hiipparoida nappailemaan tien vierustalta evästä vai tuleeko siitä sanomista. 

​