Örkin lempinimi herättää ihmisissä usein hilpeyttä ja siihen liittyy tavallaan tarinakin. Ponille ei ollut vielä vakiintunut lempinimeä, kun nuorin lapsemme alkoi kutsua sitä Orkuksi mielessään varmaan lähinnä oravat. Koska sattuneesta syystä en halunnut ponille tätä lempinimeä, otettiin käyttöön Saran ehdottama Örkki. Nykyään Örkkiä olisi enää vaikea ajatella muuna kuin Örkkinä. Ulkoisesti ja oikeastaan myös luonteeltaan se muistuttaa hyvin paljon isäänsä, vaikka onkin aavistuksen tätä temperamenttisempi.

​

Perusluonteeltaan Örkki on utelias ja optimistinen tyyppi, jolla harvoin on huonoja hetkiä. Vilkas poni tuntuu huomaavan kaiken, mutta kuitenkin osaa keskittyä ihmisten kanssa siihen, mihin pitää. Toisinaan Örkki on villillä tuulella ja silloin se saattaa kävelemisen sijaan vähän loikkia ja olla pörheänä. Useimmiten se on kuitenkin rauhallisessa moodissa, vaikka tarkkaavainen onkin. Hoitotoimenpiteisiin poni suhtautuu coolisti, mutta ei ole mikään pitkien hoitotuokioiden ylin ystävä. Ja piikkikammoisena eläinlääkärin käynnit ovat sille aina vähän jännittäviä.

​

Töihin Örkki ei ole koskaan suhtautunut erityisen suurella vakavuudella, vaikka onkin toisaalta innokas tekemään ja harjoittelemaan. Poni selvästi nauttii saadessaan kokeilla fysiikkansa rajoja ja käyttää myös aivonystyröitään. Joskus kuitenkin treenit saattavat uhata mennä pelleilyksi, jolloin pieni komento auttaa taas oria pääsemään työmoodiin. Örkkiä motivoi uuden opetteleminen ja asioiden hoksaaminen, joten sikäli se on antoisa treenikaveri. Huumorintajua on kuitenkin hyvä olla, että osaa suhtautua orin ajoittaisiin hulinointeihin vähemmän vakavasti. Sitä paitsi Örkin tärkeä muistutus on, että joskus pitää vähän irroitella, aina ei kannata treenata otsa kurtussa! 

​