Mietin aikanaan aika tarkkaan millä orilla uskallan laittaa meidän temperamentikkaan Aada-tamman. Päätin kokeilla sille Jompea sillä ajatuksella, jos sen tasaisuus ja järkähtämättömyys tasoittaisivat Aadan reaktiivisuutta. Hieman huvitti, kun totesin Aadan varsoneen aivan itsensä näköisen tammavarsan. Samalla mietin, tulisiko siitä luonteenkin puolesta kopio emästään. 

​

Aivan kuten ulkonäössä, myös luonteessa Mantassa on paljon samaa emänsä kanssa, mutta kuitenkin myös eroavaisuuksia. Mantakin on jossain määrin reaktiivinen ja ilmaisee tosi selvästi tunteensa ja mielipiteensä asioihin, jotka eivät ole sille niin mieluisia. Toisaalta se on luojan kiitos saanut isältään hieman varmuutta. Manta on kuitenkin varsin itsevarma ja hieman dominoivakin persoona, mutta ei kuitenkaan huonolla tavalla. Se ei kuvia kumartele tai turhia nöyristele vaan osaa pitää puolensa, mutta ei ala myöskään huvikseen kukkoilemaan. Koska siltä puuttuu emälleen tyypillinen herkkyys ja epäluuloisuus, sille asiat ovat lähtökohtaisesti ihan fine. Ihan mihin tahansa ei silti mukisematta alistu ja se uskaltaa myös ilmaista mielipiteensä, jotka voivat olla aika vahvojakin. Eläinlääkäriin se ei suhtaudu kovin suopeasti, mutta esimerkiksi kengitys ja raspaus puhumattaakaan perushoitotoimenpiteistä ovat sille ihan ok. 

​

Ratsuna ja valjakkoponina Mantan hyvä puoli on varmuus ja rohkeus. Se ei kuitenkaan tykkää komentamisesta ja kieltäytyy yhteistyöstä, jos ihminen käyttäytyy sen mielestä epäreilusti. Tammalla on kuitenkin mainio keskittymiskyky, eikä se kiinnitä juurikaan huomiota ympäristön asioihin silloin kun se on töissä. Lasten ratsuna Manta on opettavainen, koska sen kanssa sitä todellakin saa mitä tilaa. Jos ratsastaja on ristiriitainen, Manta saattaa yrittää poistua paikalta vaikka liiraamalla keskelle kenttää. Aikuisten kanssa harvemmin tätä ongelmaa tulee ja valjakkoponina se onkin aika näppärä. Kerran oppimansa asiat Manta kyllä toteuttaa täsmällisesti melkein sitä paremmin se toimii, mitä enemmän kuski sille uskaltaa antaa tilaa.