Atomi on perusluonteeltaan rauhallinen ja ystävällinen poni. Se suhtautuu kaikkiin elollisiin lähtökohtaisesti potentiaalisina kavereina. Toisaalta orin kovapäisyys näkyy siinä, että vaikka se on saanut jo kerran tallikissalta kynnet turpaansa, silti se edelleen optimisesti kokeilee ystävällisesti turvallaan puhaltaa samaisen kissan naamaan ja kysyy, oltaisiinko silti kavereita. Atomi ei todellakaan muistele menneitä, se elää tätä hetkeä ja tämä hetkihän on aina uusi mahdollisuus. Vaikka se lanka olisi edellisviikolla antanut ikävän tällin, ei se välttämättä tänään anna, koska on ihan uusi päivä.

 

Atomin käsitteleminen on pääosin mutkatonta, mutta joistakin asioista sille saa sanoa useasti. Se ei meinaa millään muistaa, ettei ihmisen takkia saakaan maistella tai ettei ihmistä voi jyrätä omalla karvaisella takamuksellaan. Atomilla on nimittäin varsasta asti ollut tapana peruuttaa ihmiseen kiinni halutessaan hännäntyvirapsutuksia ja se yrittää tehdä sitä edelleen. Sitten se katsoo aivan hämmästyksestä ymmyrkäisin silmin, kun ihminen muksahtaa pepulleen orin vuoksi. Atomissa ei ole piiruakaan vihaisuutta, mutta siitä tulee mieleen päiväkoti-ikäinen lapsi, joka lyö toista lapiolla päähän, koska haluaa leikkiä tämän kanssa. Vähän sellainen rajusti rakastava hönö. Muuten sen kanssa hoitotoimet sujuvat kitkatta, ei se pistä niitä mitenkään pahakseen. Taluttaessa se kulkee 98% ajasta kiltisti, mutta niillä parilla kerralla sadasta se saattaa loikkia tai yrittää ottaa taluttajan takkia suuhunsa.

 

Atomilla vaihtelee suhtautuminen työntekoon päivän fiiliksen mukaan. Välillä se on sellainen "äiti, ei jaksa tänään", välillä taas sillä riittäisi puhtia kuin pienessä norsunpoikasessa, mutta sitten sen keskittymisen vie helposti vaikka oksalla keikkuva orava. Sitten on niitä päiviä, kun sekä motivaatio että keskittyminen osuvat kohdilleen ja silloin se on aivan kultaa. Useammin kuin on kuitenkin näitä kahta edellistä fiilistä. Motivaatiopulapäivinä sen uinuvan tarmon saa kyllä omalla innostavalla energialla sieltä heräteltyä, mutta ad/hd-päivinä saatan suosiolla jättää tavoitteellisemmat treenit väliin omienkin hermojen säästämiseksi. Ei siitä oikein tule mitään, kun 20 metrin välein ori on "kato, tuolla on orava!", "hei apua, miks tässä on tämmönen nauha?" jne.
 

​