"Ohhoh, musta tamma", taisin jopa taivastella ääneen, kun Fia syntyi. Jännä juttu, miten sen emä Rosse olikin varsonut rautiaita varsoja, vaikka itse olikin ruunikko. Lisäksi sen molemma aiemmat varsat olivat oreja ja pienimerkkisiä kirjavia. Pienimerkkinen kirjava tuli tälläkin kertaa, mutta sentään tamma - ja musta. 

​

Emänsä tapaan Fiakin on eloisa, utelias ja kieltämättä välillä vähän rajojaankin kokeileva yksilö, mutta loppujen lopuksi sen kanssa on päästy aika paljon vähemmällä kuin emänsä. Onhan tamma hieman rämäpäinen tyyppi, joka on tukka sojottaen menossa joka paikkaan, mutta se ei ainakaan ihan vaan vastustamisen ilosta vastusta ihmistä. Sitä paitsi sen on perinyt ennemmin isänsä positiivisen ja uteliaan suhtautumisen ihmisiin. Fiankin mielestä ihmiset ovat aika kivoja ja mielenkiintoisia tyyppejä, joiden kanssa on ihan mukava seurustella. Fia kyllä osallistuu mielellään asioihin, mutta noin muuten sen hoitaminen sujuu hienosti ja taluttaessakin se yleensä malttaa kulkea nätisti.

​

Fia on aika näppärä valjakkoponi, joka selvästi tykkää niistä hommista. Se on kyllä aika oma-aloitteinen poni, joka saattaa joskus vähän itse ehdotella erinäisiä ratkaisuja, mutta useimmiten malttaa jo kuunnella ihmistä. Sen kanssa saa kyllä kommunikoida paljon, ettei se rupea sooloilemaan ja keksimään, että "minä haluankin kiertää tämän tötterön vasemmalta" tai "jee, nyt laukataan". Ratsunakin Fiassa on potentiaalia, mutta se on tosi tarkka ratsastajan painopisteelle ja heilahteluille. Jos kuski osaa istua sitä häiritsemättä täysin tasapainossa, tamma kulkee kivasti ja suorittaa omalla tasollaan ihan pätevästikin kouluponin hommat.