Fido on syntynyt aprillipäivänä ja kieltämättä se olikin eräänlainen aprillipila. Sen emää ei nimittäin ollut enää tarkoitus astuttaa, mutta luonto päätti toisin. Ei tarvittu kuin yksi huolimattomuusvirhe, erään orin lyhyt seikkailu vapaudessa ja tuloksena syntyi Fido. Emme itse asiassa edes uskoneet vanhan Femma-tamman tiinehtyvän enää, mutta toisin kävi. Kaiken lisäksi Femmalla oli samasta sulhosta edellinenkin - ihan tarkoituksella teetetty - varsa. Eläinlääkärin arvion mukaan iäkäs tamma mitä todennäköisimmin selviäisi varsomisesta, jos selviäisi tiineyden loppuun asti, koska se oli kuitenkin jo kokenut varsoja. Niin myös kävi ja sieltä tupsahti hontelo läsipäinen orivarsa, Fido.

​

Luonteeltaan Fido on varsasta saakka ollut sellainen herkkä mammanpoika, joka huolestuu helposti ja se tutkaili pitkään maailmaa visusti emänsä helmoista. Kasvaessaan sen luontainen uteliaisuus voitti aina vain useammin ja se uskaltautui erkaantumaan emästä kauemmas - tosin sitten se aina hetken päästä tajusi, että "hui, nyt ollaan kaukana mammasta" ja sitten se taas kirmasi äkkiä takaisin emän suojiin. Enää Fido ei ole varsinaisesti arka, mutta herkkyys siinä on kyllä säilynyt. Se reagoi aika voimakkaasti ja yleensä nimenomaan väistämällä ennen kaikkea henkiseen paineeseen. Toisen hevosen ei tarvitse kuin mulkaista sitä ja se jo väistää. Fido on itsekin kohtelias, se väistää helposti, mutta ei myöskään tunge toisten tilaan lupaa kysymättä. Ori on myös erittäin ystävällinen, eikä ole perinyt emänsä pahansisuista luonnetta. Jos se nyt joskus jotain mahdollisesti luvatonta vähän keksiikin kokeilla, heti kun joku näkee, se on kuin juuri itse teosta yllätetty koiranpentu, joka heittäytyy teatraalisesti selälleen ja vakuuttaa: "okei okei, en mä mitään tehnyt, oon ihan pieni ja harmiton, kato vaikka!". Fido ei sentään oikeasti heittäydy selälleen, mutta ilme on juuri sellainen.

Ajettaessa Fido on todella kevyt ja kuuliainen. Se jännittyy helposti jos tuntee jäävänsä ns. yksin ja tarvitsee välillä tukea kuskilta. Fido tykkää siitä, kun joku muu tekee päätökset ja se voi vain totella. Sitä ei tarvitse kuitenkaan koskaan kovasti käskeä, riittää kun näyttää sormella suuntaa, niin Fido menee juuri sinne. Joskus sitä alkaa epäilyttää ja se voi vähän yrittää pysähdellä tai jopa peruutella, mutta pienellä rohkaisulla se yleensä saa rohkeutensa takaisin nopeasti ja yleensä se ei sitten enää uudelleen epäröi. Fido kulkee reippaasti, mutta tulee todella herkästi takaisin pidätteestä ja on tosi kevyt suustaan - välillä suorastaan vähän tyhjä. Se kulkee luonnostaan aika ryhdikkäänä ja sitä saa välillä houkutella hieman rentoutumaan ja laskemaankin hieman päätään. 

​

​

Sukutiedot