Tämän ponin kohdalla tilanne oli sikäli mielenkiintoinen, että sen vanhemmat olivat molemmat meidän uusia ponejamme, joilla ei ollut ennestään jälkeläisiä. Näin ollen en voinut tietää, mitä odottaa. Serafiinan varsoessa sattui olemaan varsin myrskyinen sää - ja jälkikäteen on tullut naurettua, miten sopivaa ja tavallaan odotettavissa sellainen olikin tältä tammalta. Tuuli vinkui ja paukkui nurkissa ja sade pieksi maata ja rakennuksia, kun musta tammamme vihdoin päätti, että nyt on hyvä hetki hoitaa semmoinen pikku juttu kuin synnytys pois alta. Varsa oli ori, mutta väristä en ollut aivan varma ja moneen kertaan jo vaihdoin mielipidettäni siitä, oliko se pelkkä musta vai voikkogeeninen musta. Sitä ihmeteltiin myös harrastajakavereiden ja perheenjäsenten kesken. Lopulta vasta geenitesti paljasti sen olevan mustanvoikko: näin ollen se olikin ihkaensimmäinen mustanvoikko tallissamme! Nimekseen ori sai Sjors Larsin edesmenneen sedän mukaan. Vaikka kuinka yritin, Sjors ei vain oikein taipunut minun suuhuni ja yritin keksiä sille jotain iskevää lempinimeä. Lisa alkoi kutsua sitä Jormaksi ja lopulta Jorma jäi käyttöön.

 

Luonteeltaan Jorma on isänsä tavoin hyvin energinen ja eloisa tapaus. Sillä on myös hieman orimaisia elkeitä, tammat kiinnostavat ja muille hevosille pitää välillä vähän esiintyä. Jorman kanssa saakin pitää selkeät rajat ja tarvittaessa huomauttaa niistä napakastikin, jotta se taas palautuu maan pinnalle hormonihuurupilvistään. Perustilanteissa Jorma on pääosin aika iisi ja helposti käsiteltävissä, mutta jos läheltä menee muita hevosia ohi, sen huomio suuntautuu herkästi sinne, joten ennakointi on sen kanssa tärkeää. Taluttaessa Jorma alkaa helposti loikkia, mutta nykyään useimmiten jo uskoo napakkaa käskyä. Tarkkana sen kanssa saa kuitenkin olla, ettei poni ota ohjaksia omiin kavioihinsa.

​

Työmotivaatio Jormalla on useimmiten kohdillaan, mutta sen keskittyminen herpantuu melko herkästi ympäristön asioihin varsinkin silloin, jos sille tulee vähän tylsää. Niinpä orille on parasta tarjota koko ajan jotain pientä tekemistä, että sen huomio pysyy asiassa. Liikaa ei kannata toistaa samaa asiaa vaan vaihtelu pitää sen mielenkiinnon yllä. Vaikka alkuun meno sen kanssa oli aika takkuista, niin nykyään voi jo huomata, että tässä ponissa on kyllä potentiaalia. Jorma kulkee ryhdikkäästi ja sillä on erityisen hyvä käynti, jossa on selkeä yliastunta. Huomaa, että Jormalla olisi selvästi kokoamiskykyä, kunhan vaan saadaan sille lisää voimaa ja hippusen keskittymiskykyä. Tällä hetkellä pakka vielä levähtää aika nopeasti, vaikka ajoittain poni väläyttelee tosi hienoja pätkiä - se mm. osaa todistettavasti ravata lähes paikallaan. Silloin kun se malttaa oikeasti kuunnella ohjastajaansa, se on itse asiassa varsin kiva ajaa ja myös ratsastaa. Kunhan sen reaktiivisuus vaan saataisiin suunnattua enemmän ratsastajan apuihin reagoimiseen kuin ympäristön ärsykkeisiin...