Varmaan joka työpaikalta löytyy se yksi, joka tulee aina ajoissa paikalla, tekee työnsä todella hyvin, mutta ei koskaan pidä melua tekemisistään ja jonka puheille muut helposti menevät, kun tulee kysyttävää, mutta pomoa ei viitsi vaivata. Jos Kelvin olisi ihminen, se olisi takuulla juuri se. Työyhteisön luottotyyppi, joka tulee ja tekee, mutta ei paljon puhele.

​

Kelviniä voisi kuvailla samalla sanalla kuin isäänsä: vaatimaton. Orin ei tarvitse todistella kenellekään mitään tai yrittää pönkittää egoaan. Se ei myöskään ymmärrä mistään valtataisteluista tai rajojen kokeilemisesta mitään. Ihmisten näkökulmasta Kelvin on helppo ja mukava, koska sen kanssa ei koskaan ole tarvinnut käydä mitään "taistelua" rajoista ja laumassa se taas ei ärsytä ketään, joten hyvin harvoin kukaan myöskään yrittää haastaa sitä. Hoitotilanteissa Kelvin malttaa seistä aloillaan ja antaa tehdä itselleen tarvittavat toimenpiteet. Se saattaa jopa näyttää vähän flegmaattiselta siihen asti kunnes työvälineet eli ajovermeet otetaan esiin. Silloin sen ilme heti valpastuu ja joskus saatetaan jopa nähdä muutama innostunut kuopsutus etujalalla.

​

Työt Kelvin suorittaa vakavalla tunnollisuudella. Silloin ei pelleilylle ole sijaa, vaan hommat hoidetaan ihan justiinsa. Tarkat, hyvät siirtymiset ovat Kelvinin vahvuus. Ori onkin varsin mukava ohjailtava ja se malttaa kuunnella kuskiaan todella hyvin. Kelvin ei juurikaan yritä ennakoida tai toisaalta myöskään luistaa, vaan se tekee silloin kun pyydetään. Ratsun hommat ori suorittaa yhtä tunnollisesti, mutta selvästi sille tuottaa hieman enemmän aivotyötä pohkeiden ja ohjien käyttö yhtä aikaa. Jos ratsastaja on hieman ristiriitainen apujensa kanssa tai käyttää samaan aikaan montaa eri apua, ei Kelvin aina oikein näytä tietävän, mitä sen pitäisi tehdä. Valjakkoajo onkin sille selvästi luontaisempi ja mieleisempi laji, ehkä koska siinä avut ovat jotenkin selkeämmät pohje- ja painoapujen jäädessä pois. 

​