Mollan osto oli se tavallinen tylsä tarina. Selailin erästä kaikkien tuntemaa sosiaalisen median kanavaa ja vastaan tuli ilmoitus myynnissä olevasta 1,5-vuotiaasta shetlanninponitammasta. Se oli ns. kotikasvatti eli yksityisen harrastajan kasvattama poni, jolle etsittiin uutta kotia ajanpuutteen vuoksi. Kuvassa oli vähän hassun näköinen juuri siinä kaikista vähiten edustavassa iässä oleva poni. Ponin isän tiesin ennestään, koska olin käyttänyt saman tallin oreja omillekin tammoilleni. Ehkä juuri se sai minut ottamaan luurin käteen ja soittamaan kasvattajalle. Samaisen puhelun seurauksena talliin asteli säihkysilmäinen ja pumpulihäntäinen Molly Cottontail eli Molla. 

 

Molla on kiltti, mutta hieman omapäinen ja itsetietoinenkin herkkupeppu. Tamma rakastaa ruokaa ja herkkuja ja niiden toivossa tekee ihan mitä tahansa - vaikka kiipeää pehva edellä puuhun. Fiksukin poni on ja oppii monet asiat kerrasta. Omapäisyys näkyy varsinkin suhteessa ruokaan, mutta muissakin tilanteissa jossa ei ei syystä tai toisesta haluaisi tehdä kuten pyydetään. Jos sitä ei kiinnosta mennä pesupaikalle (kuten ei usein kiinnostaisi), niin se yrittää hyvinkin kasvattaa itselleen juuret ja kokeilla, voisiko siten välttää asian. Varsinkin jos se kerrankin on jossain asiassa saanut periksi, se takuulla yrittää uudelleen. Onneksi Molla on niin kiltti, ettei ole edes harkinnut kokeilla mitään ihmisen kannalta tosi ikävää. Sitä paitsi muut hoitotoimenpiteet ovat sen mielestä pääosin ihan kivoja, paitsi se pesu. Tamman itsensä ja ehkä ihmistenkin onneksi Molla on kuitenkin niin tarkka siisteydestä, että harvemmin se on pesun tarpeessa. Se nimittäin inhoaa kuraa, märkää ja likaa. Sen karsinakäytös on moitteettoman siistiä ja tarhassakin se välttelee kuraisia kohtia. 

 

Töiden suhteen Mollan motivaatio vaihtelee päivästä toiseen, mutta yleensä se pyrkii tekemään ihmisen mieliksi. Silloin kun sitä ei oikein huvita, se hidastelee ja kokeilee, pääsisikö jumittamalla takaisin laitumelle. Mitään sen hurjempaa se ei tee ja hyvin nopeasti todetessaan, ettei jumittaminen auta, se päättää sitten, että on kannattavampaa kulkea ihan reippaasti eteenpäin kuin kuunnella ihmisen nalkutusta asiasta. Mollalla on aika kivat liikkeet ja sieltä löytyy ihan eteenpäinpyrkimystäkin. Se on myös loppujen lopuksi aika herkkä avuille, kun sen saa jumitusmoodista ulos. Sadekeli kyllä luo omat haasteensa, sillä Molla ei tosiaankaan tahtoisi kastella kavioitaan ja kiertää visusti lätäköt.
 

​