Patonki on meidän pieni punainen paholainen, jossa ei ole mitään vaatimatonta. Nopeasti kiihtyvä, äänekäs ja itsetietoinen ori näyttää siltä kuin omistaisi suunnilleen koko maailman. Patonkia ei oikein voi olla huomaamatta tai etenkään kuulematta. Jos ei kuule sen tanssahtelevia askeleita, niin vähintäänkin naapurikylään asti kuulee sen hirnahduksen, jolla se usein ilmaisee tulleensa paikalle. Hirnumisen lisäksi ori on myös kova hörisemään ja sen hörinä ei ole mitään hiljaista hörhöttelyä. Patongilla on myös tapana liikkua korskeasti kaula kaarella  tanssahdellen ja samalla usein myös pöristen, puhisten, korskuen ja höristen. ​

​

Ihmisten suhteen Patonki on ystävällinen ja tuttavallinen, eikä se arastele tuntemattomiakaan. Päin vastoin, se tulee mielellään esittäytymään ja näyttämään itseään vieraille. Olen aivan vakuuttunut, että se tosiaan tietää olevansa komea ja nauttii ihailusta ja katseista. Machomiehen elkeistä huolimatta Patonki ei ole mitenkään haastava käsitellä, vaikka en sitä toisaalta pienille lapsille antaisi talutettavaksi tai käsiteltäväksi. Ihmisille Patonki ei koe tarvetta machoilla, vaan se suhtautuu kaikenlaiseen käsittelyyn tyynen itsevarmasti. Lopulta se on aika herrasmies.

​

Töissä Patonki on yllättävän rauhallinen ja keskittynyt varsinkin siihen nähden, että esimerkiksi taluttaessa se ei oikein malttaisi kävellä tavallisesti. Patonki kulkee kärryjen edessä ryhdikkäänä, ylväänä ja jotenkin sen näköisenä, että nyt suoritetaan jotain merkittävää tehtävää. Mies mikä mies, välillä pitää alta kulmain vilkaista tammoja, mutta pieni muistutus riittää palauttamaan sen ajatukset taas itse asiaan. Patonki kuuntelee hienosti ihmisen pyyntöjä ja jaksaa keskittyä varsin pitkään samaan asiaan. 

​