Kun törmäsin Cindan tallin myytävään kasvattiin, tähtipäiseen raudikko-oriin, ihastuin oitis. Varsassa viehätti oikeastaan kaikki: sen nimi, ulkomuoto ja ilme. Pakkohan se oli kasvattajalle soittaa ja kysyä, lähtisikö Mr. Pringles meille. Minun onnekseni lähti. Kasvattajalla oria oli kutsuttu Sipsiksi, mutta meillä siitä muotoutui Prinkku. Prinkusta on kasvanut komea ja hienoluonteinen tukkajumala.

​

Prinkun kanssa on helppo toimia ja siitä tykkää kaikki. Sen lempeät silmät kuvastavat täydellisesti orin luonnetta; Prinkku on sävyisä, avoin ja kohtelias herrasmies. Se onkin luonteeltaan täysin äitinsä poika. Prinkku on rauhallinen ja helposti käsiteltävä. En ole koskaan nähnyt siltä uhkaavaa ilmettä, eikä se ainakaan sellaista näytä ihmisille, tokkopa edes muille poneille. Silti se on helposti luettava ja näyttää kyllä tunteensa avoimesti. Sateesta se esimerkiksi ei tykkää ja silloin sen korvat roikkuvat tyytymättömästi takaviistossa. Samoin siitä näkee selkeästi, jos sitä jännittää joku homma. Prinkku ei testaile, vaan hoitotoimet ja muut hommat sujuvat sen kanssa kuten kuuluukin.

​

Ratsastaessa ja ajaessa Prinkku on rauhallinen, mutta siitä löytyy tarvittaessa aika vauhdikaskin puoli. Se imee ratsastajan / ohjastajan energiaa, rauhallisella kuskilla se menee rauhassa ja oikein pursuavan innokas kuski voi saada Prinkun jopa kuumumaan. Ori on varsin kuulias, eikä rupea sooloilemaan omiaan. Prinkku selvästi tykkää, että on joku joka kertoo sille selkeästi mitä tehdään. Jos kuski ei sitä tee, Prinkku menee hämilleen eikä oikein tiedä, mitä tehdä. Varsinkin uusien asioiden opettelussa sen kanssa onkin tärkeä olla selkeä. Jo opitut asiat se suorittaa vakaasti ja varmasti. Nohevana ponina se rakastaa, kun voi näyttää, että "hei mä tiiän mitä tässä pitää tehdä / mä osaan tän."

 

​