Huomasi, että Vekaran kasvattajalle teki vaikeaa luopua siitä. Olihan kyseessä yksityisen harrastajan ensimmäinen oma kasvatti - ja hänen ensimmäisen poninsa ensimmäinen varsa. Myynti-ilmoituksessa olikin jo toivottu hyvää kotia, jossa poika saisi pysyä orina. Juuri siksi kasvattaja päätyikin myymään varsan, koska ei halunnut itselleen oria, mutta kuitenkin näki varsassa potentiaalia pitää se orina. Lars ehti kyllä tuumata, että kannattaa ehkä pysyä tästä keissistä erossa, että kasvattajasta voisi vielä tulla ongelmia. Päätin kuitenkin luottaa omaan vaistooni ja kun kävin varsaa katsomassa ja totesin, että kasvattaja vaikutti ihan järki-ihmiseltä ja itse varsa oikeasti aika kivalta, niin kaupat tuli.

​

Joskus kannattaa luottaa vaistoonsa (ja myyjän sanaan), sen todistaa meille Vekara. Ei sillä, etteikö tämäkin poni osaisi toisinaan aiheuttaa emäntäparalleen harmaita hiuksia kuten ponit nyt yleensäkin, mutta ainakin siitä on ihan toden totta kasvanut varsinainen komistus ja kaikin puolin aika pähee poni. Eikä kasvattajastakaan ole mitään harmia aiheutunut, silloin tällöin laitellaan kuulumisia puolin ja toisin ja iloitaan yhdessä onnistumisista ja huokaillaan niille kommelluksille. Kasvattaja on kuitenkin ylpeä kasvatistaan ja iloinen sen nykyisestä kodista.

​

Luonteeltaan Vekara on iloinen ja utelias veijari, jonka suuri heikkous ovat rapisevat asiat. Se on suorastaan hulluna rapiseviin asioihin ja voisi hypistellä esimerkiksi rapisevaa karkkipussia vaikka tuntitolkulla. Se tykkää muutenkin kokeilla ja kosketella asioita ja esineitä, joten kaikenlaiset aktivointilelut ja jumppapallot ovat tulleet sen kanssa tutuiksi. Vekara tykkääkin pelata jalkapalloa kumisella jumppapallolla ja vieritellä pienempää aktivointipalloa vaikka tyhjänäkin pitkin tarhaa. Myös ihmisiin Vekara suhtautuu avoimen uteliaasti ja siitä saa helposti kaverin. Hoitotilanteissa Vekara saattaa toimittaa omiaan, mutta antaa kiltisti harjata, puhdistaa kaviot ja laittaa varusteet. Taluttaessa se useimmiten kulkee kiltisti sinne minne pitää, mutta oikein energisinä päivinä se saattaa innostua vähän loikkimaan.

​

Töiden suhteen Vekaran asenne on innokas, mutta toisinaan into meinaa kääntyä härväämisen puolelle. Emänsä tapaan Vekarakin taitaa pienet köyryselkäpukit, joita se oikein villillä päällä ollessaan silloin tällöin heittelee. Alkutohinan jälkeen ori kuitenkin jaksaa taas keskittyä itse asiaan ja ylimääräiset liikkeet jäävät pois. Sitten siitä paljastuu varsin noheva poni, joka suoriutuu niin ratsun kuin valjakkoponin hommista hienosti. Runsaasti keskittymistä vaativien juttujen vastapainoksi Vekara arvostaa, kun pääsee välillä menemään vauhdikkaasti eteenpäin. Sitten kun se onnistuu jossakin vaativassa liikkeessä, se on aivan silmin nähden ylpeä itsestään ja yleensä sieltä tulee aina ensin pään heilautus, kuin "huh, olipas se vaikeaa, mutta katsokaa, kuinka hienosti suoriduin!" 

​