Earl Merlin

Merlin jakaa varmasti mielipiteitä huomiota herättävällä, aavehevosmaisella ulkonäöllään. Itsehän suorastaan mykistyin hevosen upeudesta, vaikka se ei tuolloin ollutkaan siinä mairittelevimmassa kasvuvaiheessaan. En ollut ajatellut ostaa varsaa, mutta kasvattaja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että pärjäisin aivan varmasti cob-varsan kanssa; ne kun ovat kuulemma muihin hevosiin verrattuna tosi fiksuja ja järkeviä suunnilleen heti syntymästään lähtien. Varmaan mukana oli silkkaa myyntipu- hettakin, mutta ainakin Merlinin kohdalta voin todistaa väitteen oikeaksi. Olikin jo aika saada kahden poninpaholaisen sekaan yksi järkevä, helppo ja mutkaton hevonen. 

​

Arjessa Merlin on niin kiltti ja mutkaton, kun hevonen - ja varsinkin ori - vaan voi olla. Se on alusta asti ollut joka tilanteessa helposti käsiteltävissä, ihmiselle nöyrä ja kunnioittava. Lisäksi se on perus- luonnoltaan rauhallinen ja todella tasapainoinen. "Tällä hevosella on palikat korvien välissä oikeilla paikoillaan", kuten totesi eräs viisas ihminen kerran. Toki Merlin myös saa kuluttaa energiaansa kahden muun oripojan kanssa temmeltämällä, mutta ei sekään kaikkea selitä, sillä ilman sitäkin uskoisin sen olevan juuri niin tasainen ja selväpäinen kuin se on. Siinä missä ponipojat kuluttavat aika paljon aikaansa kaikenlaisiin kolttosiin ja mm. asioiden hajottamiseen ja yleisen kaaoksen aiheuttamiseen, Merlin seuraa tyynesti vierestä ja keskittyy enemmänkin syömiseen, olemiseen ja nautiskelemiseen. Toki se saattaa toisinaan intoutua yhteiseen laukkapyrähdykseen tai joskus jopa pieneen pystypainimatsiin, mutta ei tosiaankaan joka päivä. Se myös aina selvästi ilahtuu, kun sen luokse menee ja tykkää kaikenlaisesta seurustelusta. 

​

Päivittäiset rutiinit sujuvat Merlinin kanssa kuin tanssi. Ori ei tee mistään asiasta numeroa ja sen kanssa on helppo toimia yksinkin tilanteessa kuin tilanteessa. Merlinillä ei juuri ole orimaisia elkeitä ja varsinkin ihmistä se kunnioittaa aina. Sitä oli jo kasvattajalla opetettu seisomaan aloillaan kiinni sidottuna ja sen taidon se osaa missä vaan. Itse asiassa Merlin on saanut kehuja ja ihmettelyjäkin tästä taidostaan, sillä se kykenee olemaan aloillaan rennosti uusissakin paikoissa. Kuitenkin orista löytyy myös tietynlaista herkkyyttä ja jotkut tilanteet saavat senkin huolestumaan. Merlin on melko herkkä säätilojen ja erityisesti ilmanpaineen vaihteluille ja ukkoselle. Lähestyvä ukkonen saa tämän hevosen hermostuneeksi, joka näkyy tarhassa hikoamisena, pörisemisenä ja hermostuneena juoksenteluna. Ihmisen kanssa se ei rieku, mutta sen olemus on jännittynyt ja pinkeä ja pöhisemällä se ilmaisee, että nyt on vähän jännää.

​

Ratsastaessa Merlin on rauhallinen, kuuliainen ja malttavainen. Ori on kauhean yritteliäs ja tosi hyvin aina läsnä ja kontaktissa ratsastajansa kanssa. Se tykkää, että sille kerrotaan aika selkeästi mitä siltä toivotaan, koska tälle hevoselle on tärkeää onnistua ja saada kehuja. Voisin kuvitella, että sen motivaation saisi helposti tapettua prässäämällä liikaa tai olemalla tosi ristiriitainen ja epäreilu. Tässä tapauksessa uskon, että Merlinin reaktio tosin olisi kylmäverimäisen jähmeä jumittaminen, ei niinkään mikään ratsastajan alas linkoaminen. Merlin on reipas, mutta ei kiireinen, tahdiltaan kuitenkin aika rauhallinen ennemmin kuin kovin vauhdikas. Sillä on aika hienot, enemmän ylös- kuin eteenpäin suuntautuvat, yllättävän kevyet liikkeet. Merlin on kevyt suustaan ja kyljistään ja kulkee luonnostaan ryhdikkäänä. Jos oria hermostuttaa tai se epäröi mitä siltä pyydetään, sen reaktio tosiaan on ennemmin hidastua kuin lisätä vauhtia saati tehdä jotain hurjaa. Jos Merlin ei heti tajua mitä siltä pyytää, parasta on antaa sille aina muutama sekunti aikaa miettiä ja toteuttaa ja sitten vaan pyytää uudestaan. Tämä pätee myös ajaessa. Kärryjen edessä Merlin muuten on aika näyttävä ilmestys. Se on ryhdikäs ja liikkuu ilman ratsastajaa vieläkin ilmavammin ja lennokkaammin. Yhtä kuuliainen ja nöyrä se on kärryiltä kuin selästäkin. 

​