Miten vannoutunut puokki-ihminen päätyi vuonohevoseen? Se on jäänyt itsellenkin pieneksi mysteeriksi, mutta tässä sitä ollaan. Sinä päivänä satuin olemaan juuri ratsastamassa vuokrahevostani, puoliveriruuna Bonoa, kun tallinpitäjä tuli kysymään, voisinko mitenkään kokeilla heille juuri saapunutta uutta hevosta, jonka oli tarkoitus tulla tuntikäyttöön. Hän kun mieluusti pistäisi selkään ensin jonkun kokeneemman ratsastajan kuin tuntilaisen. Minä tietysti suostuin, mites muutenkaan. Tallinpitäjä toi sen maneesiin valmiiksi satuloituna ja minä vain hyppäsin tamman selkään. Jos minulla olikin ollut vahvat mielikuvat ja jopa ennakkoluulot vuonohevosista, tämä tamma onnistui karistamaan sillä sekunnilla, kun sen satulaan istahdin. Se oli todella positiivinen yllätys, niin kovin herkkä, innokas liikkumaan ja reipas. Sen korvat kävivät koko ajan sen ihmetellessä ja kuulostellessa uutta ratsastajaansa, kuulemma sillä ei ollut koskaan ratsastanut muut kuin omistajansa. Tallinpitäjä innostui hevosesta kovin ja siinä vaiheessa jopa häneltä loksahti suu auki, kun päätimme kokeilla ponin osaamista ja se esitti upeat keskiravit ja virheettömät väistöt.

​

Ja jotenkin siinä sitten kävi niin, että huomasin yhä useammin löytäväni itseni harmaan vuonohevosen satulasta. Molla oli kyllä yllättävän osaava ratsu, mutta kävi ilmi, ettei se oikein tykännyt vaihtuvista ratsastajista ja yhtä usein kuin se esitti hienoja väistöjään se saattoi myös esittää kipakoita takapään heittojaan ja keskellä kenttää jumittamista. Totesimme tallinpitäjän kanssa, että se on selvästi enemmän yhden ihmisen hevonen. Eikä mennyt kauaa, kun minulta kysyttiin, olisinko halukas ostamaan hevosen. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että yhtäkkiä kaikki tarpeelliset paperit oli allekirjoitettu ja vuonohevostamma oli minun nimissäni.

​

Olen ollut yhteydessä Mollan aiempiin omistajiin ja jopa norjalaiseen kasvattajaan (Google kääntäjän avulla), jolta sain tietää, että sille on opetettu niin valjakko- kuin ratsukoulutuksen perusteet ja ratsuttaja kehui aikanaan Mollaa älykkääksi ja oppivaiseksi hevoseksi. Sitä se kyllä onkin omalla tavallaan. Lisäksi se on herkkä ja eläväinen tyyppi, joka ei arvostaa hälinää, vaihtuvia ratsastajia tai myöskään paikallaan seisomista pitkiä aikoja. Se reagoi herkästi uusiin asioihin ja ympäristöönsä, kuten myös ratsastajaansa. Kunhan Mollan antaa hetken katsella ja sulatella näkemäänsä, se kyllä aika pian rentoutuu ja sopeutuu tilanteeseen. Hoitotoimet se antaa tehdä nätisti, mutta voi olla joskus etenkin vieraampien ihmisten kanssa levoton. Taluttaessa se kulkee mielellään tosi reippaasti, mutta kunnioittaa taluttajan omaa tilaa. Paikallaan seisoskelu etenkin vieraammissa paikoissa ja riimussa on sille edelleen epämieluisaa, mutta ajo- tai ratsastusvehkeet päällä se jaksaa jo odottaa paremmin.

​

Ratsuna Molla on herkkä ja se huolestuu helposti, jos ratsastaja säätää liikaa tai yrittää vaatia siltä liikoja. Tamma on perusluonteeltaan varsin yritteliäs ja se myös reagoi apuihin nopeasti. Mollan kanssa asioista ei saa tehdä numeroa, muuten se alkaa hermoilla ja yrittää poistua paikalta. Kun yhteistyön saa sujumaan, niin kaikki soljuu kuin tanssi. Mollan siirtymiset ovat tarkkoja ja hyviä, laukannostot ponneikkaita ja ravi tahdikasta. Se vastaa sekä pohkeeseen että pidätteisiin herkästi ja myös väistää pohjetta hienosti. Intoa ja vauhtia Mollalta tosiaan löytyy, joskus suorastaan liiankin kanssa, mutta parempi toisaalta niinpäin. Esteet saavat tamman helposti kuumenemaan ja jopa hieman epävarmaksi, jos ratsastaja yhtään menee mukaan tamman sähläämiseen tai alkaa itse touhuta liikaa siellä satulassa. Mollan hyppytekniikka on kohtalainen, mutta lähinnä tamman varovaisuus aiheuttaa suurimmat haasteet hyppäämisen suhteen. Luulen, että jos se saisi enemmän rutiinia esteisiin, siitä voisi tulla ihan kelpo estepelikin. Mollahan on koulutettu myös valjakkoajoon ja ylipäätään ajohommissa se on selvästi omalla alueellaan, jotenkin ihan eri tavalla itsevarma ja luottavainen kuin muutoin.