A.D. Dorothea :: Päiväkirja
Laittoman söpö
Hontelojalkainen vaalea varsa katsoo suoraan kameraan eikä il-
meisesti oikein tiedä, mitä mieltä olla moisesta kapistuksesta.
Se kääntelee korviaan ja lopulta kääntyy ja pienesti pukitellen
säntää emänsä taakse turvaan. "Oi että, katso nyt Rita, miten
suloinen!", ihastelen tyttärelleni. "Awww, laittoman söpö!" hihkai-
see tyttäreni yhtä ihastuneena. "Ja parasta on, että se meidän."
Hymyilemme toisillemme typerästi.
Olin juuri saanut videon Jannicalta Adinan ponitilalta, jossa oli kas-
vamassa meidän tuleva tilausvarsa. Videolla näkyvä tamma, Dottir,
töytäisi lempeästi varsaansa turvallaan kuin kertoakseen, että kaikki
oli ihan hyvin. Varsa jäikin ujosti kurkkimaan emänsä takaa kameraa
ja kameran takana heiluvaa ihmistä.
Vaikka varsa oli vasta parin viikon ikäinen, niin nyt jo näki, että siitä kasvaisi varmasti nätti tamma. Sellainen toki sen emäkin oli ja siksi olinkin siitä tilausvarsaa pyytänyt.
Jannica oli sanonut, että saisimme itse keksiä varsallemme nimen. Olimme Ritan kanssa miettineet sopivaa nimeä ja tällä hetkellä johdossa olivat Dolly ja Dorothea. Mieheni oli sitä mieltä, että varsa pitäisi nähdä ihan livenä ennen kuin voisi sanoa, mikä sen nimi tulisi olemaan. Päätimme siis odottaa siihen asti.
Viikko-ohjelma
Ma: Valjakkotreeni
Ti: Kevyttä maastoilua
Ke: Koulutreeni
To: Puomi- tai koulujumppaa
Pe: Mäki-/hankitreeniä
La: Palauttelupäivä
Su: Pidempi käyntimaasto
Hoito-ohjeet
- Tarhailee tammatarha 2:ssa
- Suupielet rasvataan ennen
ratsastusta
Ratsastajaan totuttelua
"Nooin juuri, hyvä. Sitten voit kokeilla rauhallisesti heilauttaa itsesi selkään asti", ohjeistin tytärtäni. Dooran selkään kokeiltiin ensimmäistä kertaa ratsastajaa. Ihastelin parivaljakkoa, sekä omaa tytärtäni (miten olinkaan onnistunut tekemään noin fiksun ja taitavan tyttären?) että omaa varsaani (miten kaunis siitä olikaan kasvanut ja miten nopeasti - vastahan istuskelimme sohvalla katselemassa kasvattajan lähettämää videota pariviikkoisesta varsasta).
Dooran korvat liikuskelivat hieman, mutta muuten se seisoi varsin rennosti Ritan roikkuessa sen kyljellä jalka jalustimessa. Ritan laskeutuessa rauhallisesti ja tasapainoisesti satulaan, Doora hiukan siirsi painoaan taaksepäin ja mutusti hetken kuolainta, mutta pysyi rauhallisena. Syötin tammalle samalla porkkanaa, jonka se rouskuttelikin tyytyväisenä.
"Okei, tule vaan alas, kokeillaan vielä kerran uudelleen." Toisella kertaa Doora ei ollut moksiskaan ja talutin ratsukkoa kierroksen verran kentän ympäri. Lopulta Doora sai vielä toisen ansaitun porkkanan ja pääsi sitten takaisin laitumelle vähän makustelemaan uutta kokemusta. Seuraavalla kerralla voisimme ehkä käydä sen kanssa vähän tiellä kävelemässä jonkun aikuisen hevosen kanssa.
Lopputiineyden tunnelmia
"Tämä taitanee ollakin sitten meidän viimeinen ratsastus hetkeen", totesin viimeisillään tiineenä olevalle tammalleni. Doora ei siihen takaisin mitään virkkonut, jatkoi vain kävelyään rentoon tahtiinsa, mutta jotenkin tyytyväisen oloisena ja korvat rennosti hörössä.
Hevosen paljas selkä tuntui lämpimältä, en ollut laittanut satulaa, sillä Dooran mahalle ei olisi tässä vaiheessa löytynyt riittävän pitkää vyötä. Tuskinpa sellainen olisi kovin mukavaltakaan tuntunut.
Tiineys oli tehnyt Doorasta vielä normaaliakin rauhallisemman, ehkä laiskemmankin, mutta samalla jotenkin rennon ja tyytyväisen oloisen. Raskaana olevista naisista sanotaan, että he oikein hehkuvat ja vähän sellainen fiilis minulle tuli Doorasta. Vaikka se osasi välillä vältellä työntekoa, niin nyt tiineenä se oli aina ihan mielellään lähdössä - ja vaikka se kulko normaaliakin verkkaisemmin, niin kuitenkin se tuntui liikkuvan ihan mielellään. Seesteisyys - se se sana oli, joka tammasta huokui.
Tiellä olevan maailman säälittävimmän vesilammikon, oikeastaan vesitilkun, Doora sentään jaksoi väistää ja nauroin sille. Jostain periaatteista sentään oli pidettävä kiinni, ihan niin rento ei voinut olla, että olisi veteen astunut. Rapsutin tammani kaulaa ja pohdiskelin itsekseni, tulisiko sieltä ori vai tamma. "Tamma olisi kyllä aika kiva. Kyllä sieltä varmaan tamma tulee..."
Kouluaitojen sisäpuolella
Tässä sitä nyt oltiin: valkoisten aitojen sisäpuolella Dooran kanssa. Rehellisesti sanoen odotukseni eivät olleet ainakaan liian korkealla, sillä viime treenit olivat menneet jokseenkin penkin alle. Doora oli ollut suunnilleen yhtä reipas kuin täi tervassa, enkä ollut kerta kaikkiaan saanut sitä heräteltyä tähän päivään.
Verryttelyssä Doora oli sentään tuntunut - no, ihan ok:lta. Ei loistavalta, mutta ei varsinaisesti huonoltakaan. Ehkä saisimme sellaisen ihan perus kivan suorituksen tehtyä.
Tulimme sisään ihan kelpo harjoitusravissa ja pysähdys sujui yllättävän hienosti aivan tasajaloin. Alkutervehdyksen jälkeen jotakin tapahtui, ikään kuin joku olisi loksahtanut kohdilleen. Doora lähti yllättävän aktiivisesti liikkeelle, se taipui hienosti molempiin suuntiin ja siirtymiset soljuivat pehmeästi. Viimeksi laukannostot olivat olleet työläitä ja aavistuksen hitaita, mutta nyt Doora nosti laukan heti ensi merkistä. Keskilaukka olisi toki voinut olla vielä vähän lennokkaampaa, mutta tälle hevoselle tuli yllättävänkin hyvä suoritus.
Loppupysähdys sujui taas ihan tasan ja erittäin sulavasti, oli vaikea olla puhkeamatta koko hammasrivistön paljastavaan hymyyn. Doora varmaan vaistosi iloisuuteni, niin tyytyväisen oloisena se asteli radalta pitkin ohjin pois.
"Sehän meni hyvin!". "Niin meni, tämä oli varmaan meidän paras suoritus tähän mennessä."
Totisesti, myöhemmin selvisi, että sijoituttiin luokassamme kolmansiksi. Ei huono!
Kuvagalleria
