K L E P P U R

ii. Njóli frá Keflavík oli tosi tavanomaisen näköinen lähes 140-senttinen kulomusta ori, joka ei säväyttänyt niinkään ulkomuodollaan, jota usein kommentoitiin "vaellusruunan näköiseksi". Sen jouhet olivat paksuhkot, mutta lyhyet ja kulottuneet, pää oli hieman romuluinen ja korvat suhteessa päähän pienet. Rakennekin oli keskinkertainen. Rakenteestaan huolimatta Njólilla oli erinomaiset askellajit ja se kohahduttikin varsinkin passiluokissa. Omistajansa mukaan orilla oli tosi vahva kilpailupää ja -vietti. Se ei hermoillut tai kuumunnut, meni vain radalle itsevarmasti, teki suorituksensa jättäen yleensä muut jälkeensä ja sitten asteli radalta rauhallisesti ja ilman numeroa takaisin talliin. "Tällaisia hevosia ei kasva joka oksalla", kuten omistajansa osuvasti totesi. 

​

iii. Niðhöttur frá Njarðvík oli 137 cm korkea hevonen, jolla oli hauska väritys. Se oli muuten lähes valkoinen, mutta sen korvat ja pään yläosa olivat mustat. Nuoruutensa Niðhöttur vietti isolla tilalla laumassa, sitten se toimi pari vuotta siitosorina, kunnes myytiin Tanskaan harrasteratsuksi ja samalla ruunattiin. Se kilpaili omistajansa kanssa harrastetasolla, mutta enimmäkseen sen kanssa maastoiltiin ja harjoiteltiin askellajiratsastusta kotona. Se oli oman pikku laumansa vankkumaton pomo ja sitä yleensä haluttiin tallilaisten yhteismaastoille vetoratsukoksi omistajansa kanssa, koska tämä ruuna ei pelännyt mitään. 

​

iie. Fríð frá Keflavík oli isohko ja vankkarakenteinen musta tamma, säkäkorkeudeltaan 140 cm. Se oli saanut ihan hyviä arvioita joskus varsanäyttelyissä, mutta aikuisiällä sen kanssa ei tietääkseni näyttelykehissä käyty. Luonteeltaan Fríð oli viisas, lempeä ja herkkä tamma, jonka kanssa yhteistyö tuntui sujuvan parhaimmillaan ajatuksen voimalla. Tamman viimeisin omistaja ratsastelikin sillä minimivarusteilla ja usein ilmankin, sekä kävi sen kanssa talutuslenkeillä kuin koiran kanssa ikään. Fríð sai myös kaksi varsaa, yhden kasvattajansa luona ja toisen sen viimeisimmän omistajan luona. 

​

ie. Þaga frá Hagalín oli musta, 135-senttinen tamma. Se oli hyväjalkainen ja vahvaselkäinen, pieni pyöreä hevonen, jolla oli kaunis pää ja kauniin muotoiset, isot silmät. Þaga voittikin joskus rotunäyttelyssä palkintoja ja siellä tuomarit kehuivat tamman jalka-asentoja, päätä ja yleisolemusta. Luonteeltaan Þaga oli fiksu ja ystävällinen, mutta myös aika omaehtoinen ja itsenäinen tamma. Laitumella sillä ei ollut ongelmia, mutta tarhastaan se joskus saattoi tulla aitojen yli tai ali (koskaan ei omistajalle selvinnyt, kumpaa) omistajansa ikkunan alle hengailemaan. Þaga olikin vähän sellainen oman tiensä kulkija, joka ei ollut liian riippuvainen sen paremmin ihmisistä kuin toisista hevosistakaan. Þaga sai viisi varsaa ja kuoli lopulta vanhuuteen 31-vuotiaana. 

​

iei. Glói frá Guðmund oli 138-senttinen raudikko todella näyttävillä jouhilla. Etenkin sen häntä oli todella paksu, pitkä ja hyväkuntoinen ja herätti aina ihastusta orin liikkuessa julkisilla paikoilla. Glói taisi itsekin tietää olevansa aika upea, koska se tuntui aina esiintyvän edukseen ja vähän flirttailevan yleisönsä kanssa. Ori menestyi etenkin näyttelypuolella, mutta tietojeni mukaan sillä on muutamia ihan hyvä tuloksia myös nelikäyntiluokista. Glóilla olikin todella hyvä käynti sekä laadukas, tahdikas töltti. Luonnekin orilla oli kunnossa, sillä se oli varsin hyvähermoinen ja helposti käsiteltävä hevonen.

 
iee. Vigdís frá Hagalín oli pienehkö, 134-senttinen musta tamma, joka oli varsinainen persoona. Siitä oli tarkoitus tulla siitostamma, mutta koska sen tiinehtyvyys osoittautui hieman huonoksi, niin yhden varsan saatuaan se laitettiin myyntiin. Sitten siitä piti tulla vaellusratsu, mutta hieman omintakaisen huumorinsa sekä pienen kokonsa vuoksi sille ei oikein löytynyt sopivia ratsastajia. Jotain tamman huumorista kertonee, että sillä oli tapana mennä ratsastaja selässään hinkkaamaan kutisevaa kylkeään puunrunkoihin ja toisinaan se jopa yritti piehtaroimaan kesken vaelluksen. Noh, lopulta Vigdís päätyi harrastajalle, jota kiinnosti enemmänkin maasta käsin -työskentely ja luontainen hevosmiestaito. Tässä kodissaan Vigdís sai toteuttaa itseään ja olla juuri sellainen kuin on.

​

ei. Þorleifur frá Aðilsbakka on näyttävä ruunihallakonkirjava  (137 cm) ori, joka on toiminut viimeisimmät vuotensa erään islantilaisen siittolan jalostusorina. Ikä alkaa jo pikku hiljaa näkyä tässä veteraanissa, mutta nuorempana sillä kilpailtiin ja se niittikin kohtuullista menestystä erityisesti speedpassiluokissa. Lisäksi Þorleifur on nuorempana hyväksytty kantakirjaan toisella palkinnolla. Nykyisin ori tosiaan toimittaa täysipäiväistä siitosorin virkaa ja sillä onkin lähemmäs sata jälkeläistä. Peräti 30% tilan omista kasvateista on juuri tästä orista.

​

eii. Jón frá Einarsstöðum ei ollut mikään erityisen tunnettu nimi. Tämä hiirakko ori oli säkäkorkeudeltaan vain 131 cm, mutta jostain syystä kaikki sen jälkeläiset ovat ainakin keskikokoisia ja kasvaneet näin ollen isäänsä korkeammiksi. Jón menestyi aikanaan viisikäyntiluokissa varsin hyvin, mutta mikään varsinainen rakennekukkanen se ei ollut - sillä oli hieman kevyt takaosa ja kulmikas etuosa. Toisaalta Jón oli tosi hyväluonteinen hevonen ja kuulemma hyvin miellyttävä ratsastettava. Ori pääsikin astumaan lyhyen siitosuransa aikana tusinan verran tammoja.

​

eie. Snælda frá Rúnarskóti oli yksi kotitilansa kantatammoista. Tämä 139-senttinen kimotamma oli omistajansa mukaan äärimmäisen hyväluonteinen ja tasapainoinen hevonen, jossa ei ollut tippaakaan tammamaisuutta. Sillä oli tasapainoinen rakenne ja kauniit, tahdikkaat liikkeet. Snældalla ei kuitenkaan juurikaan kilpailtu, vaan se toimi elämänsä lähinnä tilan lasten lemmikkinä sekä siitostammana saaden yhteensä seitsemän varsaa. Kaksi sen varsoista jäi asumaan emänsä kanssa.

​

ee. Gefjun frá Dagseyri on 137-senttinen mustankimo tamma, jolla on kuulemma hivenen "kulmikas" luonne. Sikäli poikkeuksellista kotimaassaan, että se on päätetty pitää siitä huolimatta, että se ei ole mikään ihanteellisin laumahevonen; omien varsojensa kanssa se on kyllä hyvä. Rakenteeltaan Gefjun on kuitenkin erittäin nätti ja se saikin kantakirjaustilaisuudessa kehuja tasapainoisesta rakenteestaan. Lopulta tamma palkittiin toisella palkinnolla. Jälkeläisiäkin Gefjunilla on teetetty peräti neljä.

​

eei. Njáll frá Bryggjuvík on isokokoinen rautiaankimonkirjava ori, jonka säkäkorkeus on 143,5 cm. Rakenteellisesti ori on laadukas, mutta se on saanut hieman moitteita mm. näyttelytuomareilta käsiteltävyydestään. Toisaalta se on aika näyttävänkin näköinen hevonen, jonka rinnalla esittäjä saa kyllä juosta ihan tosissaan. Juuri luonteensa vuoksi Njállia ei ole käytetty kovin paljon jalostukseen, sillä Islannissa hyvää luonnetta ja käsiteltävyyttä pidetään suuressa arvossa.

​

eee. Gæfa frá Dagseyri toimi nuorempana kilpahevosena kilpaillen nelikäyntiluokissa. Menestystä tuli vaihtelevasti, mutta tamman ratsastettavuudesta tuli monesti kehuja. 10-vuotiaana, kun Gæfa oli ehtinyt saada kolme jälkeläistä, se myytiin eräälle vaellustallille asiakaskäyttöön ja toimi siellä pitkään erityisesti aloittelijoiden ratsuna. Musta, 134-senttinen tamma olikin hyvä ratsu aremmille ja vähemmän kokemusta omaaville ratsastajille, sillä se oli peloton, varmajalkainen ja mukavaliikkeinen tamma.