Glittlysa :: Päiväkirja
Irtojuoksutushommia
"Tää ei nyt oikeen toimi näin. En mä sua kentälle syömään tuonut, vaan
sun oli tarkotus saada liikuntaa ja tota sun laitumella kasvanutta mahaa
vähän pienemmäks!", tokaisin Lysalle, joka suuntasi päättäväisesti kohti
kentän aitaa, jonka alta se yritti hamuta kesän viimeisiä, kellastuvia
korsia. Maiskutin tammalle, mutta vastaukseksi se vain heilautti korvaansa
taaksepäin, mutta yhtään enempää liikettä sieltä ei tullut.
"Näyttää vakuuttavalta toi teidän meno. Eiks äiti sanonut, että sun
piti juoksuttaa Lysaa, ei syötellä sitä?" hihkaisi rasit... rakas pikkusiskoni
Emma sarkasmia äänessään ja haukkasi samalla kädessään olleesta
omenasta palasen.
Samassa Lysa haistoi omenan ja suuntasi Emmaa kohti. Siskoni ponkaisi
pystyyn, heilutteli omenaa hetken ponin turvan edessä juuri turvan ulot-
tumattomissa ja lähti sitten juoksemaan aidan viertä omenaa pidellen.
Jäin monttu auki katselemaan tätä toimitusta - ja vielä enemmän monttuni
aukesi siksi, että tuo pikku poninketale ihan oikeasti lähti ravaamaan aidan
viertä Emman perässä. En tiedä innostuiko Lysa itsekin vähän vai
kiukuttiko sitä, ettei yltänyt omenaan, mutta siinä samalla se kaarsikin
kentän keskustaa kohti, otti kiihdytyksen ja heitti muutaman pukin
mennessään. Sen jälkeen se laukkasi ainakin kaksi kierrosta ihan täysiä
kentän ympäri.
Meitä alkoi Emman kanssa molempia naurattaa, kun hetken juostuaan Lysa hidasti, ravisteli päätään ja turpa ojossa käveli Emmaa kohti kuin hakeakseen ansaitsemansa palkan. "Se on kyllä mun omena, mutta okei, saat siitä palasen", Emma ojensi Lysalle lopun omenasta. "Kato näin niitä hevosia juoksutetaan", hän vielä totesi maireasti hymyillen.
Viikko-ohjelma
Ma: Ajotreeni
Ti: Puomijumppaa
Ke: Rento maasto
To: Koulutreeniä
Pe: Juoksutus/irtojuoksutus
La: Pitkä käyntilenkki
Su: Reipas maasto
Lysa ei ole enää aktiivitreenissä, joten viikko-ohjelma on joustava ja tähtää enemmänkin lihaskunnon ja vetreyden ylläpitämiseen.
Hoito-ohjeet
- Tarhailee Friedan, Ankin, Dooran & Reinan kanssa
-Ei klipata, pärjää karvansa kanssa ilman loimea ympäri vuoden. Kovilla pakkasilla saa lisäheinää.
- Ratsastaessa osaa pukittaa. Inhoaa puristamista tai sitä, jos pohjetta käyttää liian taakse.
Uittoreissulla
Koko viikon oli ollut helteitä, joten käytiin vuorotellen uittamassa melkeinpä tallin kaikkia hevosia. Tänäänkin lähdettiin porukalla uittamaan, mukana oli muun muassa Lysa, jolla Emma ratsasti. Rannassa riisuttiin hevosilta satulat pois. Emma pomppasi kiveltä Lysan selkään ja ohjasi tamman päättäväisesti veteen. Hetken verran tyttö ja poni selvästi neuvottelivat asiasta, mutta lopulta Lysa päätti, että ehkä se viileä vesi tekee sittenkin ihan hyvää ja lampsi suoraan järveen. Eikä se tyytynyt jäämään vain kahlailusyvyyteen, kuten useimmat, vaan se paineli päättäväisesti aivan suoraan vaan eteenpäin, kunnes jalat eivät enää ylettäneet pohjaan. Ehdin juuri hihkaista varoituksen Emmalle siitä, että pitää kunnolla kiinni, kun Lysan selkä humpsahti näkyvistä ja poni ihan oikeasti ui.
Kerran kun tamma pääsi uimisen makuun, niin sehän veti siellä kuin mikäkin virtahepo, eikä olisi pois tullutkaan! Lysa oikeasti kauhoi siellä päristen ja pärskien kuulostaen oikeasti enemmän joltakin merimursulta kuin hevoselta. Vaikkei Emma sitä ääneen sanonut, luulen, että poni vei tyttöä ja tyttö oli vain kyytiläinen.
Siinä vaiheessa kun alettiin tehdä lähtöä, Lysa ei niin vain halunnutkaan luopua hommasta. Aina kun Emma yritti kääntää sen takaisin rantaan, Lysa teki käännöksen takaisin järvelle. Edes toisen hevosen perässä Lysa ei suostunut tulemaan vedestä pois. Lopulta äiti tuli apuun - menin oman ponini kanssa takaisin veteen ja nappasin Lysaa kiinni ohjista ja talutin sen rantaan. Heti kuivalle maalle päästyään Lysa ravisteli niin tosissaan, että Emma oli vähällä pudota. Tämän jälkeen tamma vielä loi yhden katseen järvelle, johon Emma totesi, että "ei enää, nyt riitti merihevosleikit."
Kantakirjatamma
Olin ilmoittanut kesäkuun kantakirjatilaisuuteen meiltä viisi hevosta. Se oli auki sekä kantakirjakelpoisille, että -kelvottomille, joista Lysa kuului näyttelytuloksensa (sen ensimmäisen ja ainoan) perusteella ensimmäiseen. Mukana oli koko perhe hevosia lastaamassa, purkamassa ja esittämässä.
Lysan olin pessyt edellisiltana ja sen jo hapsottamaan päässyt harja oli leikattu kuosiin edellisviikolla. Samana aamuna vielä jouduin viimeiset havunoksaset sen hännästä nyppimään, mutta muuten Lysa näytti ihan edustuskelpoiselta omaan silmääni. Emma oli jopa intoutunut suosikkinsa kaviot kiillottamaan, olisi laittanut niihin glitteriäkin, ellen olisi kieltänyt. Tosin vasta tammaa siinä tuomareille esittäessäni huomasin, että sanomisestani huolimatta tyttö oli tainnut hieman kimalletta niihin sittenkin sipaista, sen verran kimalsivat siinä auringossa...
Lastaus ja kuljetus sujui kaikkien hevosten osalta yllättävän kivuttomasti, samoin purkaminen. Muut meidän hevosista osasivat myös käyttäytyä niin hienosti, että siinä sai kasvattaja seistä ylpeänä. Lysa sitten onnistui pudottamaan takaisin maan pinnalle ja pitämään huolen, ettei allekirjoittanut liikoja ylpistymään pääse. Se nimittäin ei meinannut suostua ravaamaan millään vaan yhtäkkiä heittäytyi esittämään, ettei osaakaan ravata. Lopulta se kuitenkin päätti, että osaa sittenkin. Ja sitten kun raviin kerran päästiin, niin oli vähällä samalla vauhdilla viedä kentälle laitetun kukkakoristeen luo epäilemättä pistääkseen sen suihinsa. Sentään olin ohjaksien päässä hereillä ja onnistuin estämään aikeet jo siinä vaiheessa, kun Lysa oli vasta aikeissa kiskaista kukkasia kohti. Kuin kirsikkana kakun päälle Lysa yritti napata kiinni sen jalkoja kokeilevaa tuomaria houkuttelevasti liehuvasta takin liepeestä kiinni - kaikeksi onneksi tuomari ei tainnut tätä huomata, mutta ponin esittäjää kyllä vähän hävetti.
Kaikesta tästä pikku pöljäilystä huolimatta Lysa hyväksyttiin kantakirjaan II-palkinnolla! Meillä oli lopulta oikein menestyksekäs päivä, sillä jokainen ilmoitetuista hevosistamme palkittiin jollakin palkinnolla eli hyväksyttiin kantakirjaan. Oli myös aivan ihanaa huomata, että oman porukkamme lisäksi samaan tilaisuuteen oli ilmoitettu myös kaksi muuta kasvattiamme, jotka myös palkittiin tilaisuudessa. Yhteensä tänään oli siis kuusi Kleppurin vuonokasvattia paikalla - aika hyvä saldo. Kyllä sen kunniaksi kotona kakku väsättiin ja sen kanssa kahvit juotiin.
Kuvagalleria
Kuvien © Pauliina Kontinen
