K L E P P U R

Ei ollut ehtinyt kulua kauaakaan, kun meille oli tullut Syndurista uusi tamma, kun keksin, että me tarvitaan aivan ehdottomasti uusi kaksipolvinenkin talliin. Niinpä otin yhteyttä kasvattajaan ja kyselin tilausvarsaa. Sellainen onnistui ja vanhemmiksi valittiin Teigaholtilainen musta tamma Blíða ja Syndurin oma kasvattama Örvar, joka oli splashed-kirjava rautias. Tietenkin haaveenani oli splashed-kirjava varsa, mieluusti mustana kiitos. Tämä toteutui puoliksi, sillä Blíða varsoin splashed-kirjavan, joskin rautiaan, orivarsan. Ja miten komean sellaisen! Kasvattajalta sain muutamia nimivaihtoehtoja ja niistä valitsin Kólfurin, joka tarkoittaa kellon kieltä tai heiluria.

Kólfur on luonteeltaan varsin letkeä ja ruunamainen tyyppi, joka tykkää halauksista, eikä jaksa tehdä numeroa oikein mistään asiasta. Se on varsin mutkaton käsiteltävä, kunhan sen kanssa vain muistaa perusasiat. Eli esimerkiksi sen, että hevonen kannattaa aina sitoa kunnolla kiinni ja riimun on oltava sopivan kokoinen - tämä poika nimittäin osaa hinkata riimun päästään tai näprätä narut auki, jos ne ovat vähän liian löysästi kiinni. Huvittavaa tosin on, ettei Kólfur kuitenkaan koskaan käytä tilaisuutta edukseen saati lähde kauas, orin pisin karkumatka on tähän mennessä suuntautunut auki olevaan vastapäiseen karsinaan, jossa sattui olemaan jotain mössönjämiä ruokakupissa. Ja sen sai haettua ihan vain otsatukasta kiinni pitäen ja ori seurasi ihan iloisena takaisin omaan karsinaansa. Vaikka Kólfur viihtyy mainiosti laumassa vähän erillään ja sen näkee useammin puuhastelemassa jotain itsekseen kuin painimassa kavereiden kanssa, niin kuitenkin sille on tärkeää näköyhteys muihin hevosiin, ihan yksin se ei tykkää olla. Muuten alkaa heti sydäntäsärkevä hirnuminen.

Ratsastaessa Kólfur on periaatteessa reipas, mutta kuitenkin vähän mukavuudenhaluinen. Kólfurilla on neljä puhdasta askellajia, joista mieluisin sille on töltti. Se onkin vähän sellainen automaattitölttäri, joka tarjoaa tölttiä heti ensimmäiseksi kun selkään on noussut ja jaksaisi sitä vaikka kuinka pitkään. Muiden askellajien eteen joutuu tekemään hiukan töitä, mutta Kólfur palkitsee kyllä työn esittämällä kelvollista ravia ja varsin isoa, hienoakin laukkaa. Orilla on varsin laadukas laukka, kun sen saa pyörimään. Käynti Kólfurilla on aika keskinkertainen ja jos ratsastaja on yhtään liikaa ohjassa kiinni, se menee helposti passitahtiseksi. Laukan kanssa on vähän sama, että jos ratsastaja jää ohjaan kiinni tai häiritsee sitä, laukka ei pyöri kunnolla. Askellajit ovatkin ainoat joista huomaa ratsastajan puutteet, sillä muulla käytöksellään Kólfur ei sitä osoita, vaan painelee vaan korvat hörössä menemään huomauttelematta asiasta sen enempää. Ori on myös hyvin lungi tyyppi ja harvoin jaksaa reagoida ympäristön asioihin. Tosi oudossa tilanteessa se korkeintaan katsoo ja isoimmillaan pysähtyy pohtimaan, voiko jatkaa matkaa vai pitäisikö odottaa, että tilanne menee ohi.

Jälkeläiset