Tonja av Kleppur :: Päiväkirja
Kevyet huvit, rankat treenit
Hikoilutti jo valmiiksi, eikä se johtunut kuumasta säästä - huhtikuinen päivä ei nimittäin tosiaankaan ollut niin kuuma. Olin eilisiltana ollut työkavereiden kanssa juhlistamassa yhden työkaverini pyöreitä ja ilta oli venähtänyt muutaman viinilasillisen turhan pitkäksi. Tässä iässä se pari lasia oli hyvin ratkaiseva asia.
"Älä anna sen kaahottaa. Tee puolipidäte, ja toinen, ja kolmas - ja muista pohje! Älä irrota sitä jalkaa kyljestä!" Mielestäni en kyllä irrottanut jalkaa hevosen kyljestä ja puolipidätteitäkin tein sen minkä kerkesin. Mikään niistä vaan ei mennyt Tonjalle läpi asti.
Hikeä pukkasi niin, että teki mieli pyytää valmentajaltani pientä taukoa, mutten kehdannut. Sen sijaan tyydyin pyyhkäisemään pikaisesti otsaani toisella ratsastushanskan peittämällä kädelläni.
"No niin, nyt se taas kaahottaa ja niin etupainoisena, että on kohta nenällään! Uus puolipidäte, ja jalka, muista jalka!"
Viimeiset 15 minuuttia en ollut muuta tehnytkään kuin puolipidätteitä ja jalkaa vuoron perään. Kurkkuni tuntui kuivalta, kieli tuntui kuivuvan kitalakeen kiinni ja niskani oli hiestä märkä. Sykkeeni huiteli takuulla pilvissä ja olin yhtä hengästynyt kuin olisin ollut juoksemassa maratonia.
"En tiedä mikä tässä nyt mättää. Jotain mun pitäis selvästi tehdä toisin", totesin ääneen. "Ratsastaa paremmin", virnisti valmentajani. Hah ja pah!
Mutta samalla hetkellä kun päästin toteamukseni ilmoille, jotenkin rentouduin ja lakkasin suorittamasta. Istuin vain ja odotin ihmettä (tai siltä minusta tuntui) - ja ihme tapahtui. Yllättäen, kuin taikaiskusta, Tonjan korvien välissä loksahti jokin paikalleen. Tai ehkä se tapahtui sen kehossa, kun lakkasin pusertamasta, puristamasta, punkemasta ja puskemasta. Se tuntui kasvavan allani, se otti takajalat paremmin alleen ja alkoi polkea niillä selvemmin. Se pärskähti kuin sanoakseen, että vihdoin annoin sille tilaa liikkua oikein.
"No niin, hyvä, just noin! Pidä toi!" Valmentajani hihkui tyytyväisenä. Ja jatkoi sitten: "mutta älä oo liian tyytyväinen, hiukan voit vaatia siltä enemmänkin, ihan pikkuisen vielä aktiivisempi ravi."
Tonja teki kanssani täydellisen, pehmeän, mutta aktiivisen siirtymisen ravista käyntiin. Ja sitten täydellisesti ajoitetun, täsmällisen, ponnekkaan ja ryhdikkään laukannoston tasan oikeassa pisteessä.
Viikko-ohjelma
Tonjan kilpaura on takana, eikä treeni ole enää säännöllistä, joten viikko-ohjelma on joustava.
1-2 täyttä vapaapäivää viikossa, jolloin tamma vain ulkoilee laumassa.
2 kevyttä päivää sisältäen esimerkiksi maasta käsin työskentelyä tai rauhallista maastoilua tai kentällä palauttelua.
Kahtena päivänä ns. perustreeniä, voi sisältää normaalitempoisen maaston kaikissa askellajeissa, ajoa tai koulu- tai puomijumppaa kentällä. Yhtenä päivänä viikossa hikiliikuntaa, esim. hanki- tai vesitreeniä, pitkä reipas maasto tai rankempi koulutreeni.
Hoito-ohjeet
- Tarhailee Lykken, Trinen & Welman kanssa. Heinät jaetaan riittävän moneen kasaan, jotta Tonja ei ala omia niitä.
- Syksyllä klipataan kokonaan, jolloin myös loimitetaan tarpeen mukaan.
Tonja varsana, kuva © Pikselit
"Oliko rankka ilta?" valmentajani uteli. "Oli, venähti aiottua vähän pidemmäksi." "No mä vähän arvelin jotain sen suuntaista. Mutta en halunnut päästää sua liian helpolla. Eikä päästänyt Tonjakaan. Mut huomasitko, miten se lopussa palkitsi sut?" Huomasinhan minä, heti kun vaan lakkasin puskemasta. Tajusin siinä samalla, että Tonja oli ehkä pohjimmiltaan herkempi kuin olin kuvitellut. Se vain peitti sen vahvuudella, muuttumalla vahvaksi ja vauhdikkaaksi - puskemalla takaisin, jos ratsastajakin puski.