Hertta ei ole tullut hirveästi kumpaankaan vanhempaansa, vaan on hyvin omanlaisensa. Se on hyvin sosiaalinen, utelias ja innokas, joskus jopa häiritsevän innokas. Toisinaan yhtä uteliasta tammaa joutuu suorastaan hätistelemään kauemmas, jos ei siinä aidantolppaa vasaroidessaan halua hevosta niskaansa hengittelemään. Hertta ei oikeastaan tunne käsitettä "oma tila", se tulee mielellään mahdollisimman iholle. Se on silti Hertan kunniaksi sanottava, että se osaa yllättävän hyvin ottaa huomioon paitsi kokonsa, myös tämän toisen osapuolen; koskaan se ei esimerkiksi astu kenenkään varpaille tai tönäise vahingossakaan toista kumoon. Tallikissojen kanssa se osaa olla yllättävän hellä ja varovainen, vaikka tuppautuukin näiden mielestä toisinaan turhan lähelle turpansa kanssa.

​

Hertta tosissaan viihtyy ihmisten seurassa ja rakastaa olla kaikenlaisten hellyydenosoitusten kohteena. Hyvin harvoin - siis hyvin harvoin - vastaan tulee tammaa, joka tykkää siitä, kun sitä ottaa korvista kiinni ja nujuuttaa tai "plöplöttää" turpaa, mutta Hertta tykkää. Se onkin varsasta asti ollut helposti käsiteltävissä, joskin pesua se vihaa. Useimmista hevosista poiketen pään pesu on sen mielestä kuitenkin ihan ok, mutta jalkoihin tai kylkiin ei tarvitsisi ollenkaan sohia sen vesiletkun kanssa.