Puhis on lempinimensä veroinen; se puhisee aina kohdatessaan jännittäviä asioita, uusia asioita tai ihan vaan asioita. Lisäksi se puhisee tyytyväisenä sekä rentoutuessaan. Siinä on selvästi isänsä herkkyyttä, vaikka pienieleisyytensä ja rauhallisen olemuksensa vuoksi se voi helposti jäädä piiloon niiltä, jotka eivät oria tunne. Voisin kuvitella, että Puhiksesta voisi tulla sellainen "kovapäinen" maantiejyrä, jos sen pohjalla olevaa herkkyyttä ei osaisi ottaa huomioon ja erehtyisi esimerkiksi kovistelemaan sitä.

​

Puhis on melko simppeli käsitellä ja omalla tavallaan nöyrä, kunhan orin tuntee. Jännittävissä tilanteissa sille pitää antaa hetken aikaa - ja jos Puhis esimerkiksi pysähtyy kieltäytyen menemästä eteenpäin, se ei tee sitä kokeillakseen onko pakko, vaan siksi, että sitä jännittää ja se tarvitsee hetken miettimisaikaa. Asiaa tovin pureksittuaan (usein ihan kirjaimellisesti) ori aina toteaa, että "eihän tässä mitään" ja tekee, kuten on pyydetty. 

​​​