Köpiin tavallaan osuisi kliseinen kuvaus yhden ihmisen hevosesta, vaikkei se ehkä ole täysin totta. Kyllä orilla voi olla useampikin ihminen, kunhan kaikki vaan käsittelevät sitä samalla tavalla. Köpi on nimittäin hyvin sensitiivinen hevonen, joka arvostaa rutiineja ja rauhaa. Se stressaantuu herkästi kiireestä ja liiallisesta paineesta. Orin pitää antaa aina totutella uusiin asioihin ja rutiinin muutoksiin, niitä ei voi vain heittää sen eteen kerralla. Köpi ei siis ole hevonen, jonka karsinapaikan tai tarhakaverin voi vain yhtäkkiä vaihtaa.

​

Köpi tykkää olla kontaktissa ihmiseen ja siinä on kyllä vähän sellaista sylikoiramaisuutta. Se on todella läsnä koko ajan, kommunikoi ja osallistuu asioihin. Ori tykkää, kun sille esitellään etenkin uudet asiat ja usein annankin sen haistaa ja katsella esimerkiksi uutta aidantolppaa tai satulahuopaa. Hoitotoimet sinällään eivät Köpiä ahdista, mutta se tykkää, kun sille kerrotaan omat aikeet selvästi ja se saa samalla vähän ihmetellä vesiletkua tai hikiviilaa. Aloillaan oleminen ei ole orille mikään ongelma, kunhan siltä ei vaadita totaalista patsaana olemista. Uusiin paikkoihin meneminen hieman jännittää, mutta siitäkin selviää tutuilla rutiineilla ja oma ihminen tukena.

​

Ratsastaessa Köpi on hienoliikkeinen ja herkkä. Se arvostaa pehmeäkätistä ratsastajaa, joka antaa sille riittävästi tilaa edestä. Se liikkuu luonnostaan melko ryhdikkäästi ja isosti eteen. Köpi on kuuliainen ja hyvin kontaktissa ratsastajaansa. Esteillä etuna sillä on etenevä laukka ja hyvä hyppytekniikka. Hypätessäkin sille kannattaa antaa riittävästi tilaa ja orin mieluusti venyttääkin kaulaa selvästi hypyissä. Köpiä eivät haittaa erikoisemmatkaan esteet ja kieltoja tulee äärimmäisen harvoin. Oikeastaan orille tärkeintä on, että sen ratsastaja on aidosti läsnä. Ori ei nimittäin kestä sitä, jos ihmisen ajatukset ovat aivan muualla ja se jää tavallaan yksin tilanteessa. Silloin Köpiltä saattaa tulla jotain sivuloikkia tai muita liikkeitä, joilla ori varmistaa, että ratsastaja keskittyy tähän hetkeen. Maastossa ori kulkee ongelmitta porukassa ja yksin, kunhan vain ratsastaja on sen kanssa. Köpistä on todella kivaa päästä välillä laukkaamaan isommin ja vapaammin eteen, mutta se ei kuitenkaan villiinny näissä tilanteissa.