En ole ihan varma, mistä lie Vilinä perinyt rauhallisuutensa, mutta ei ainakaan äidiltään, eikä ehkä isältäänkään. Vaikka nimi muuta antaa ymmärtää, Vilinä on oikeasti hyvin rentomielinen tamma. Se on ihan varsasta asti suhtautunut asioihin ihailtavalla tyyneydellä, eikä kovinkaan moni asia tässä maailmassa saa sen mielenrauhaa järkähtämään. Yksi sellainen asia tosin on ruoka - ja etenkin tilanteessa, jossa se kuvittelee toisen hevosen olevan mahdollisesti uhka sen ruuan saamiselle. Sellainen vetää Vilinän mielen vakavaksi ja ilmeen varsin tiukaksi.

​

Rehellisesti sanoen ihmisissä Vilinää kiinnostaa eniten se, onko heillä ruokaa. Tavallisen tallaajan on turha kuvitella saavansa tältä tammalta kovin paljon kiinnostusta osakseen, sen sijaan heinänjakelija saa varmasti pehmeän hörähdyksen ja erittäin rakastavia katseita osakseen. Toisaalta Vilinä ei missään nimessä suhtaudu ihmisiin myöskään mitenkään nuivasti ja onkin pääosin kaikkien käsiteltävissä. Ei sitä haittaa nostella jalkojaan, avata suutaan kuolaimia varten ja vaikka kävellä ihmisen perässä traileriinkin. 

​

​