Sipulin myötä olin aivan ihastunut pienhevosiin ja jossain vaiheessa tuli ajankohtaiseksi saada toinen samanmoinen.

Puolisen vuotta jouduin hakemaan, ennen kuin löysin etsimäni. Itse asiassa eräs etsinnöistäni -useinkin- kuullut ystäväni vinkkasi, että tietäisi nyt minulle potentiaalisen hevosen. Eräs kasvattaja oli pienentämässä toimintaansa ja myynnissä oli muutama hevonen, niiden joukossa yksi pienhevostamma. Tämä piekkari oli Pulmu.

 

Pulmulla on temperamenttia, joka näkyy erityisesti suhteessa toisiin hevosiin. On aina yhtä koomista huomata, miten ihmisen kanssa niin iloisen näköinen Pulmu muuttuu ihan eri näköiseksi, kun siihen tuleekin toinen hevonen liian lähelle. Silloin tamman korvat painuvat sadasosasekunnissa luimuun ja joskus turpakin vähän rypistyy valmiiksi. Itsetietoinen Pulmu ei yhtään pidä siitä, että lajitoveri tunkee liian lähelle sitä tai sen resursseja. Paitsi töissä ollessaan se ei edes huomaa sellaista, silloin sille on ihan sama.

​

Temperamentin lisäksi Pulmulta löytyy rohkea sydän ja järkkymätön ego. Se ei pelkää vastoinkäymisiä tai uusia tilanteita ja laumassa se onkin se, joka painelee ensimmäisenä katsomaan uudet paikat ja asiat ja muut tulevat sitten sen perässä. Jos joskus tuleekin joku epämieluisa asia vastaan, tamma ei jää muistelemaan sitä, vaan menee seuraavana päivänä yhtä rohkeasti samaan paikkaan, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa, mutta useimpina päivinä osaan olla onnellinen Pulmun rohkeudesta.

​

Ihmisten kanssa Pulmu on aika helppo tapaus. Se ei ole mikään kaikista seurallisin tyyppi, mutta ei missään nimessä mitenkään äksykään. Yleensä se lähtee ihan iloisesti ihmisen mukaan, mutta osaa se myös näyttää, jos sillä on jostain syystä tänään toisenlainen fiilis. Hoidettaessa se vaan katselee eteensä korvaansa juuri lotkauttamatta ihmisen toimille. Pääasiassa sille käy kaikki, ainoastaan suihkepullot ovat suuri EI.

​

Ratsastaessa Pulmu on aikamoinen rämäpää. Se menee ja tekee - ja miettii vasta sitten, jos miettii. Kouluratsastuksessa sen kanssa haasteena on kuuliaisuus, sillä Pulmu on aika menevä ja joskus sillä on omat mielipiteensä siitä, mitä tahtia ja askellajia olisi parasta mennä. Jos tamman se puolelleen, se on kuitenkin yllättävän kiva kouluratsu. Esteet ovat silti enemmän Pulmun hommia ja kuumuudestaan huolimatta se on kuitenkin varsin järkevä. Jotenkin se aina onnistuu katsomaan fiksun ponnistuspaikan, vaikka ennen estettä ja etenkin esteiden välillä olisi ollut vähän erimielisyyksiä vauhdin suhteen. Maastossa Pulmu on kiva niille, jotka eivät pelkää vauhtia ja osaavat ottaa huumorilla sen omatoimiset laukkapätkät, koska se ei pelkää mitään ja on todella varmajalkainen.