Hevostuttuni soitti minulle kertoakseen, että hänellä olisi myynnissä minua mahdollisesti kiinnostava isohko, läsipäinen, hieno liinakkotamma. Hän toki tiesi, että osuisi arkaan kohtaani: olen aina rakastanut liinakoita. Vaikka olenkin harkitsevainen luonne, ei minun ylipuhumiseni ihan vain katsomaan lopulta tainnut olla kovin vaikeaa. Totesin tamman nähtyäni, ettei kaverini ollut puhunut palturia: tamma OLI hieno. Mietin, oliko se jopa liiankin hieno minulle. Osuin oikeaan, sillä kuultuani tamman hintalappusen minun oli pakotettava itseni olemaan haukkomatta ääneen happea. Jouduin mutisemaan, ettei hevonen tainnut olla ihan minun budjettiini sopiva - minulla ei kerta kaikkiaan ollut varaa maksaa niin paljon, vaikka hieno toki olikin. "No mutta, onhan minulla täällä kyllä myös tuommoinen piekkariori, haluatko nähdä?"

​

​Röllin nimi huvitti minua ensikuulemalta, mutta itse asiassa mitä paremmin olen oppinut orin tuntemaan, sitä paremmin nimi sille sopii. Rölli nimittäin on vähän sellainen metsärölli, joka varmasti asuisi metsässä ja nukkuisi sammaleiden seassa taivasalla, jos saisi valita. Toisaalta ori kyllä tulee yleensä tuttua ihmistä vastaan, kun sitä huutelee - ja yleensä se muuten kävelee aina jostain metsikön uumenista, risuja ja havuja harjassaan. Rölli pitää ihmisistä, erityisesti itselleen tutuista. Ori on kuitenkin aika herkkä ja jos vaikka jätän sen huomiotta viedessäni kottikärryjä tyhjennettäväksi, se saattaa mököttää minulle loppupäivän. Yleensä se tosin lämpeää siinä vaiheessa, kun jätän hetkeksi muut asiat sikseen ja menen pahoittelemaan sille huonoa käytöstäni ja rapsuttamaan lempikohdasta: otsarapsutukset ovat Röllin mielestä parasta. Hoitotoimiinkin se suhtautuu hyvin, saahan se silloin ihan yksilöllistä huomiota ihmiseltään. Periaatteessa ori on kaikkien käsiteltävissä, mutta käyttäytyy selvästi eri tavoin niiden kanssa, joista se erityisesti pitää.

​

Ratsastaessa Rölli on yhteistyöhaluinen, yritteliäs ja herkkä. Ori lukee ihmisen mielialoja tarkasti ja sillä menee helposti tunteisiin, jos ihminen itse turhautuu tai käyttäytyy hieman aggressiivisesti. Röllin kanssa pitääkin pitää omat tunteensa kurissa ja ennemmin jättää ratsastamatta, jos huomaa, ettei pysty olemaan neutraalisti. Yhtään ei kannata tämän orin kanssa mennä taistelumoodiin, koska sellaista se ei siedä. Röllin kanssa pitää osata neuvotella. Kun yhteinen sävel löytyy, Rölli on mitä mukavin pikku ratsu. Parhaimmillaan se on höyhenenkevyt kouluratsu, joka liikkuu tahdikkaasti, kivassa, pyöreässä muodossa ja tekee juuri kuten pyydetään. Hyppäämisestäkin Rölli tykkää kovasti, joskus innostuu oikein enemmänkin. Se on varma ja näppärä esteponi, joka ei kummastele kummallisimpiakaan estevirityksiä tutun ratsastajan kanssa. Metsä on kuitenkin ehdottomasti tämän orin mielen maisema, se on siellä kuin kotonaan. Mitä tiheämpää pusikkoa ja juurakkoisempia polkuja, sitä paremmin Rölli viihtyy. Pitkät metsäkävelyt ovatkin sen kanssa ehkä kaikista parasta.