Tupun isä Tuonivirsu on sellainen ns. takapihan hevonen, jonka kanssa ei ole juuri käyty missään näytillä. Se edustaa 

tunnettua työhevoslinjaa ja onkin ulkoisesti selvästi työhevosmallinen. Tummanrautiaalla orilla on leveä rintakehä, vankat jalat ja orikaula. Säkäkorkeutta sillä ei ole kuin 152 cm, mutta leveyttä senkin edestä. Luonteeltaan Tuonivirsu on viilipyttymäinen ja rauhallinen tyyppi, joka ei turhia hötkyile. Tuonivirsua ei ole käytetty mitenkään suunnitelmallisesti jalostukseen, mitä nyt muutaman oman kylän tamman on päässyt astumaan. 

​

Tuonivirsun isä Virsukka oli aikanaan arvostettu työlinjan suomenhevonen, jota käytettiin sekä oikeissa töissä että oman kylän työkilpailuissa. Pienestä koostaan (150 cm) huolimatta rautias ori oli erittäin vahva ja sitkeä hevonen, jonka kanssa ei tarvinnut pelätä, että puut jäisivät metsään hevosen väsymisen takia. Jos sitkeä, niin oli kuulemma Virsukka myös melko itsepäinen tapaus, joka ei aina jäänyt odottamaan isäntänsä käskyä. Mitään se ei kuitenkaan kuulemma pelännyt. Virsukka jätti ennen sydänkohtaukseen menehtymistään 14 jälkeläistä.

​

Yksi Virsukalla astutetuista tammoista, Tuokkonen, oli hyvin tumma, lähes mustan sävyinen rautias ravisuvusta. Tuokkonen itse ei tosin juossut kuin koelähdön verran, eikä ilmeisesti oikein radoilla viihtynyt. Sitä käytettiin metsähommissa, lisäksi se toimi perheen lasten ratsuna ja välillä sillä huviajelutettiin kylän muitakin kakaroita. Luonteeltaan tämä 155-senttinen tamma oli aika vireä, mutta kuitenkin ystävällinen ja hyväpäinen. Isännän mieliksi se oli myös vaatimaton ja helppo pidettävä, tuli kuulemma toimeen varsin vähällä. Lisätulojen toivossa Tuokkonen astutettiin kolme kertaa ja kaikki varsat laitettiin lasten harmiksi myyntiin.

​

Tupun emä Kissanpolkka on isokokoinen (160 cm) musta tamma, jolla erityisesti isän puoli on arvostettu työhevos-piireissä. Tamman omisti lähinnä kasvatuksesta kiinnostunut emäntä, joka ei hevostaan oikeisiin hommiin käyttänyt, mutta kävi sen kanssa muutamat työhevoskilpailut, jotta pääsi näyttämään kylän ilkkuville ukoille, että hänen tammastaan kyllä töihin olisi. Muuten Kissanpolkka sitten lähinnä tekikin varsoja, kaikkiaan viisi kappaletta. Varsoilleen Kissanpolkka on periyttänyt kuulemma isoa kokoaan ja rauhallisen järkevää luonnettaan.

​

Kissanpolkan isä Pehtoori oli nimekäs työhevonen, joka menestyi paitsi oikeissa pelto- ja metsähommissa, myös kilpailuissa. Pehtoorilla oli isäntänsä kanssa tapana tehdä suuri vaikutus kaikkiin, jotka heidät yhdessä näkivät. Parivaljakolla oli kuulemma lähes maaginen yhteys ja ori tuntui lukevan isäntänsä ajatuksia. Pehtoori oli aika vaatimattoman näköinen 154-senttinen raudikko, jonka nöyrä ja työteliäs luonne oli kuitenkin vertaansa vailla. Orilla riitti myös verrattain paljon kysyntää jalostukseen ja sillä onkin tänä päivänä peräti kolmattakymmenettä jälkeläistä.

​

Tupun emänemä Kissanminttu oli hieman hankalaluonteiseksi tiedetty musta tamma, joka vaihtoi omistajaa useampaan otteeseen luonteensa vuoksi. Lopulta sen osti mies, joka sai sinnikkäällä työllä yhteistyön toimimaan oikukkaan hevosen kanssa. Kissanminttua käytettiin monipuolisesti maatalon hommissa. Se oli isäntänsä ainoa hevonen, eikä sen kanssa olisi uskaltanut muita hevosia laittaakaan, kun se tiedettiin lajitovereille vihaiseksi. Isäntä kuitenkin astutti Kissanmintun kahteen kertaan ja orivarsa jäi emänsä kaveriksi ja jatkajaksi tilalle.