Retu edustaa minulle sellaista vanhan ajan perinteistä hyvää suomenhevosta. Se ei ole kooltaan iso, mutta vankka rakenne antaa varsinkin selästä käsin tunteen kuitenkin ihan kunnon hevosesta. Myös luonteeltaan Retu on juuri sellainen, jonka uskon esim. rintamalla olleiden suomenhevosten olleen: se on rohkea, sitkeä, järkevä, rauhallinen ja nöyryydestään huolimatta kykeneväinen tarpeen vaatiessa myös itsenäisiin päätöksiin.

​​

Retu on tosiaan perusluonteeltaan hyvin järkevä hevonen. Se ottaa useimmat asiat tosi lungisti ja tuntuu ylipäätään olevan aika vähään tyytyväinen. Ystäväni joskus kutsui Retua osuvasti sellaiseksi pula-ajan hevoseksi, koska tämä ori löytää ja kaivaa vaikka sammalta lumen alta syötäväkseen. Orissa on myös sellaista itsenäisyyttä, että jos sen päästäisi metsään elämään vapaana villihevosena, se luultavasti pärjäisi ihan hyvin. Siitä huolimatta, että Retu pärjäisi ilman ihmistäkin, se on käsittelijäänsä kohtaan kuitenkin nöyrä. Se ei tarvitse edes astutustilanteessa erikoisvälineitä, koska se pysyy hallinnassa ihan tavallisilla suitsilla ja arkitilanteissa ihan riimulla ja narulla. Niin kauan kuin ihminen on jollakin tapaa sen narun päässä, se käyttäytyy tosi kunnioittavasti ja tanssii ihmisen pillin tahtiin. Jos narun kuitenkin pudottaisi kädestään, Retu suoraan sanottuna tuskin seuraisi ihmistä, vaan tekisi kuin siitä tuntuisi hyvältä. Luultavasti se kävelisi joko etsimään ruokaa tai moikkaamaan sen lempitammoja. Kiinni sidottuna Retu kyllä osaa seistä missä tahansa ja seisoo vieläpä hyvin kärsivällisesti, turhia hösäämättä.

​

Ratsastaessa Retu on erittäin menohaluinen, jopa vähän kuumuva. Toisaalta Retu tietää tarkalleen, koska varsinainen suoritus loppuu ja sitten se vaatii itselleen heti pitkät ohjat kuin todeten, että "päivä pulkassa". Sitä ennen ori kuitenkin suorittaa täysillä ja itseään säästämättä. Sinällään Retulta olisi helppo vaatia liikaakin, joten pitää itse aina muistaa olla prässäämättä oria äärimmilleen. Retu nimittäin tekee, kun pyytää!  Orin vahvin laji on kenties valjakkoajo, mutta se toimii erittäin hyvin myös kouluratsuna, eikä se hyppääjänäkään huono ole. Maastossa Retu menee yksin, porukassa, kärjessä, viimeisenä ja ihan mistä vaan. Retu menee läpi myös sellaisista puskista, mistä muut eivät pääse.