Tillin talli

Leimussa on kaksi eri moodia: tasainen jolkottelija ja sitten se vahva ja vauhdikas menijä. Mitä vähemmän ratsastaja siltä osaa tai haluaa vaatia, sitä rennommin ja rauhallisemmin Leimu kulkee. Mutta sitten kun tammalta ruvetaan vaatimaan asioita, niin kipinäkavio herää eloon! Kuten suomenhevoset yleensä, Leimu on hyvin työintoinen tyyppi, joka lähtee innolla mukaan hommaan kuin hommaan - ja sitten kun tehdään tosissaan, niin tehdään tosissaan. Koulutunneilla Leimu on vähän erilainen riippuen siitä, kuinka kokenut ja vaatelias tyyppi selässä istuu. Sitä saa aina alkuun ehkä hieman viritellä, mutta varsinkin kokeneempi ratsastaja saa siitä äkkiä todella innokkaasti liikkuvan ratsun, jota ei tarvitse kahta kertaa pyytää esimerkiksi nostamaan laukkaa. Jos tammalta ei vaadita mitään, se ehkä hieman tylsistyy ja menee sellaiseen horrostilaan, jossa kuljetaan eteenpäin silmät puolitangossa. Esteillä varsinkin kokeneiden kanssa Leimusta nähdään vauhdikas, "pois alta risut ja männynkävyt" -puolensa. Siinä mennään eikä meinata, parhaimmillaan ratsastajan ei tarvitse kuin pysytellä kyydissä ja ehkä ohjata oikealle esteelle ja Leimu ylittää reippaasti ja kyselemättä kaiken mitä eteen tulee. Toisaalta puomi- ja kavalettitunneilla tamma on luottoratsu rimakauhuisellekin ratsastajalle, koska Leimu ei kyttää, kiellä tai liioittele - eikä liioin välttämättä innostu samaan tapaan kuin oikeilla esteillä. Maastossa sitten näkyy molempia moodeja riippuen säätilasta, vuodenajasta, reitistä ja ratsastajan energiatasosta. Yllättäviä tilanteita Leimu saattaa säikkyä, mutta reaktiona on yleensä säpsähdys tai korkeintaan parin askeleen pyrähdys eteenpäin.

​

Karsinassa Leimu on rauhallinen ja nautiskelee silmät lurpallaan harjaamisesta. Tamma ei ole mikään suurien tunteiden tulkki ja ylipäätään sen kiinnostus ihmistä ja ihmisen toimia kohtaan jää lähinnä siihen, että se alkuun haistelee kohteliaisuudesta, kuka sen karsinaan tupsahti, mutta sen enempää se ei välttämättä ole kiinnostunut seurustelemaan. Leimu pitää erityisesti pään harjaamisesta ja myös suitsien pois ottamisen jälkeen kannattaa huomioida, että tamma mielellään hinkkaa päätään lähimpään asiaan - eikä ole järin hienovarainen tässä hommassa. Muutoin Leimu on kyllä ihan kiltti. Kaviotkin nousevat hienosti ja varusteet sille on helppo laittaa. Taluttaessa Leimu on yleensä rauhallinen - pois lukien ehkä joskus talvi-iltoina viimeisimpien joukossa tarhasta haettaessa -, mutta on hyvä huomioida, että kesän alussa se saattaa yrittää viedä taluttajaa ruoholle. Yleensä enää laidunkauden alkaessa ei jaksa, kun tietää jo pääsevänsä syömään sitä muutenkin. Toisin kuin suurin osa hevosista, Leimu suorastaan rakastaa pesua! Kesäisin tuntien jälkeen se suuntaa innokkaasti jonottamaan omaa vuoroaan spa-hetkeä varten. Sen sijaan traileriin meno hieman jännittää ruunaa, mutta suomenhevonen kun on, ruualla lahjominen toimii lähes poikkeuksetta.