Tillin talli
Historian lehtien havinaa
Kun Tilli huomasi olevansa tilanteessa, jossa hevosia vaan alkoi kertyä (kahden jälkeen tuli kolmas jne...), alkoi itää ajatus oman pienen hevostallin ostamisesta. Tilli katseli myytäviä tiloja ihan joka puolelta Suomea, hän oli valmis muuttamaan vaikka kauemmaskin. Lopulta löytyi Pykeröisten pienestä maalaiskunnasta tila, johon sisältyi navetasta tehty talli. Vielä piti selvittää, missä kummassa koko Pykeröinen sijaitsi ja ajaa tilaa katsomaan.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tilli tykästyi askeettisen näköiseen paikkaan heti. Tilan vanha isäntä kertoi, että hänellä oli ollut siinä suomenhevosia ja nautoja, mutta luopunut ikänsä ja jaksamisensa vuoksi hiljalleen kaikista eläimistä. Hänelle oli kuitenkin tärkeää, että tilan maita tallaisi jatkossakin suomenhevonen ja se olikin hänen ainoa varsinainen myyntiehtonsa. Tilli lupasi pyhästi, että tallissa asuisi aina vähintään yksi suomenhevonen ja näillä sanoilla myyntisopimus sinetöitiin. Nimet olivat paperissa ja nyt Tillillä oli oma hevostila! Mainittakoon, että tallissa asustaa tällä hetkellä kaksi suomenhevosta.
Itse asiassa suomenhevosia tilalla on asustanut alusta - eli ainakin 1930-luvulta lähtien. Vanhalta isännältä sain tietooni, että aikanaan tiluksilla asui Koveroisten viisihenkinen perhe sekä perheen työhevoset, suomenhevosia tietenkin. Lisäksi perheellä oli jo tuolloin lypsykarjaa.
Tallin tilat nykypäivänä
Talli on tosiaan vanha karjasuoja, jota on vuosien saatossa kunnostettu ja laajennettu hevosten pitoa ajatellen. Nykyisin tallissa on 15 karsinaa, jonka lisäksi tiluksilta löytyy pieni ponipihatto. Ponit asuvat pihatossa, mutta ne haetaan aina hoidettavaksi ja varustettavaksi talliin.
Karsinat ovat kooltaan 8,5 m2 ja niissä on alusina olkea. Vettä hevosilla on saaveissa, jotta niiden juomista pystyy helpommin tarkkailemaan. Hevosilla on karsinoissa tarjolla myös suolakivi. Muut rehut säilytetään rehuvarastossa, sillä tallin vanha heinävintti on kunnostettu ihmisten oleskelupaikaksi sohvineen ja pöytineen, lisäksi sieltä löytyy jääkaappi ja mikro tallilaisten eväitä varten.
Hevosten pesua varten tallista löytyy pesukarsina, johon mahtuu kerrallaan kaksi hevosta. Hevosten varusteet ja harjapakit säilytetään varustehuoneessa nimikoiduilla paikoillaan. Satulatelineet on rakennettu itse ja jokaisessa telineessä on paikka sekä satulalle, suitsille että harjapakille. Hevosten mahdolliset suojat löytyvät harjapakista.
Tallin pihapiirissä hevosten tarhat sekä aidattu ratsastuskenttä. Kentän reunalla on useita valoja pimeitä syys- ja talvi-iltoja varten. Maneesia meillä ei ole, joten kenttää huolletaan ympäri vuoden. Kentän yhdellä laidalla on katos, jossa säilytetään puomi- ja estekalustoa. Tallialueen ympärillä on myös pieni pihamaastoesterata, jossa voidaan välillä käydä hyppelemässä vaihtelun vuoksi.
Tiluksilla vipeltävät myös
Tiluksilla pyörii hevosten ja kaksijalkaisten lisäksi liuta muita kotieläimiä, kuten koiria, kissoja, kanoja ja lampaita.
Adolfiina, Josefiina ja Serafiina ovat ahvenanmaanlampaita, jotka asuvat tallin takana lampolassa. Musta Serafiina on lauman ujoin tyyppi, joka yleensä jää tarkkailemaan ensin tilannetta hieman kauempaa. Yksin se ei välttämättä tule vieraiden lähelle, mutta muiden perässä uskaltautuu nappaamaan herkun kädestä. Tuttujen ihmisen se jopa antaa rapsuttaa itseään. Joukon seurallisin on ruskea läsipäinen Josefiina. Se rakastaa rapsutuksia, varsinkin otsarapsuja! Josefiina saattaa tunkea jopa syliin asti ja osaa etujalalla pyytää ihmisiltä rapsutuksia. Adolfiina on lauman vaalein ja muhkeavillaisin lammas. Se on porukan ahnein ja yleensä ensimmäisenä paikalla siltä varalta, että luvassa olisi ruokaa. Jos ruokaa ei ole, Adolfiinalle kyllä kelpaavat rapsutuksetkin. Erityisesti se rakastaa peppurapsuja.
Lampolan toinen pääty on kanojen valtakuntaa. Kanalassa kotkottavat kanarouvat Hjördis, Esther, Aukusta & Wilhelmiina. Kaikki muut kanat ovat ruskeita, joten juuri kukaan Tilliä lukuun ottamatta ei niitä erota toisistaan, mutta Wilhelmiina on vaalea. Hjördis on parven komentelija, joka ei pidä juuri kenestäkään. Wilhelmiina on outolintu, joka viihtyy toisinaan paremmin ihmisten seurassa. Esther on erittäin lämmönhakuinen ja sen voi välillä tavata hevosen selästäkin lekottelemasta. Aukusta on porukan hönö, joka saattaa välillä olla jumissa kanalan ovella, kun ei muista, mihin suuntaan pitää kiertää, että ovesta pääsee ulos.
Leikatut kollikissat Viiru ja Pesonen huolehtivat, etteivät hiiret hypi pöydillä tai tallissa. Viiru on kaksikosta tummahipiäisempi, harmaavalkoinen raidallinen kissa. Se on vieraita kohtaan arempi, mutta sen sijaan etevämpi hiirestäjä. Viirun näkeekin useimmiten joko hiirestyspuuhissa tai sitten sitä ei näe, sillä se on jossakin piilossa. Pesonen on oranssivalkoinen kissa, kaksikon rohkeampi, äänekkäämpi ja sanoisinko myös röyhkeämpi. Pesonen rakastaa korkeita paikkoja ja se saattaa yllättäen myös loikata ohi kävelevän ihmisen olkapäälle ja matkustaa siinä itseensä tyytyväisen näköisenä. Ruoka-aikoina se pyytää keneltä tahansa lähellä liikkuvalta ruokaa vaativasti maukuen ja jaloissa pyörien. Salaattia tämä kumma katti rakastaa ja saattaa viedä salaatit suoraan leivän päältä, ellei ole varuillaan!
Tallia pyörittävä tiimi
Varmasti tulikin jo selväksi, että tallin taustapiruna on siinä kolmen- ja neljänkympin välimaastossa oleva Tilli. Tillin virallinen nimi tosiaan on Tiiamaria Lintula, mutta koska ihan kaikki kaverit, sukulaiset ja naapurit ovat tunteneet naisen jo vaippaiästä asti Tillinä, nainen itse ei välttämättä edes osaa reagoida viralliseen nimeensä. Tilli on taaperoiästä lähtien pyörinyt eläinten kanssa, syöden koiran kanssa samasta kupista ja leikkien mummonsa kanalassa kanojen kanssa. Työpolkunsa Tilli tosin löysi ihmisten parista; hän on työskennellyt ensihoitajana ja myöhemmin opiskellut lisäksi ratsastuksenohjaajaksi. Tilli on pedantti, hieman perfektionistinen ja kova stressaamaan, mutta lämmin ja mukava persoona. Tallilla voi nähdä välillä myös Tillin aviomiestä Henkkaa sekä heidän ala-asteikäisiä poikiaan Väinöä ja Vilhoa.
Tillin oikea käsi on Roosa, joka pitää välillä tunteja sekä vetää maastoja. Roosa tuntee Tillin hevoset ja tilukset kuin omat taskunsa. Hän on rento, nauravainen ja helposti lähestyttävä ihminen, tietyllä tavalla suurpiirteisyydessään ihan eri ääripäästä kuin Tilli. Tallista ja sen asukeista hän huolehtii kyllä tunnolla, mutta näkisittepä Roosan auton... joka on muuten iloisenkeltainen Volvo, vaikka se ei välttämättä mutakuorrutuksen alta oikein tule ilmi.
Enna on koko tallin virallinen terapeutti. Hän pitää tallin terapiatunnit ja onkin opiskellut sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Enna pitää tunteja myös muilla talleilla, mutta meidän tallilla häntä näkee tiistaisin. Enna on erittäin rauhallinen ja lempeän jämäkkä ihminen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen.
Welma ja Tilda ovat Tillin omia koiria ja näin ollen tallilla oikeastaan aina. Sinällään sopivaa, että hevosihmisen käsiin on päätynyt juuri dalmatiankoira sekä russeli, sillä ensimmäinen on jalostettu aikanaan juoksemaan hevosvankkureiden rinnalla ja russelit taas ovat nykypäivänäkin hyvin suosittuja tallikoiria. Luonteeltaan tämä kaksikko muistuttaa toisiaan ja Tilda onkin vähän kuin Welman pienoisversio - siis luonteeltaan. Molemmat koirat rakastavat ihmisiä, kaikenlaista touhuamista, liikkumista, ruokaa sekä lämpöä.
Valkoinenpaimenkoira Rita on Roosan koira ja tämän kanssa yleensä viikoittain mukana tallilla. Vaikka kaikki ovat narttuja, ne tulevat hienosti toimeen keskenään, koska ovat olleet tekemisissä pennusta lähtien. Rita on aika pitkälti emäntänsä varjo, mutta tennispallon kanssa siitä saa kyllä kaverin, sillä koira rakastaa tennispalloja!
Tämä on virtuaalitalli. Kuvien © Narien vapaat, AK,
Maja Dumat, CC BY 2.0, aude_orion, CC BY-NC-ND 2.0 & ransu.kuvat.fi