Tillin talli

Kerttu on mainio poni ja hyvin toivottu tuntiratsu. Se tekee tosi tunnollisesti kaiken mitä siltä pyytää - ja vähän enemmänkin. Kerttu on rauhallinen, hötkyilemätön ja reipas tyyppi. Koulutunneilla se tekee auliisti vaikka avut olisivat vähän sinne päin ja se onkin haka arvaamaan, mitä ratsastaja yrittää siltä pyytää. Kerttu onkin juuri sopivan, vaan ei yhtään liian herkkä avuille. Jos ponista tuntuu, että ratsastaja alkaa uhkaavasti horjua satulassa, se ennemmin hidastaa kuin kiihdyttää saati alkaa loikkia minnekään. Välillä tuntuu, ettei ratsastajan tarvitse kuin ajatella volttia ja Kerttu tekee täydellisen pyöreät voltit. Myös laukannostoja on erittäin hyvä harjoitella tämän tamman kanssa, sillä Kertun vahvuus ovat suorat ja täsmälliset laukannostot. Nekin se tekee, vaikka istuinluut eivät olisi millilleen oikein päin. Ja koska Kerttu vaan on niin täydellinen, niin tietysti se esteilläkin hoitaa itsensä yli huonommastakin paikasta, parhaimmillaan ratsastajan ei tarvitse kuin ohjata oikealle esteelle - jos sitäkään, koska fiksu tamma oppii äkkiä perusradat ulkoa. Myös maastossa Kerttu on kiva, koska se ei säiky, kuumu tai villiinny, mutta ei myöskään laiskottele tai kulje pitkin puskia. Saattaa se vauhdissa nappailla itselleen suupalaa, mutta ei kisko ikävästi ohjia. Ainoa Kertun heikkous on se, että se on erittäin herkkä hirvikärpäsille ja syksyisin se yrittääkin kihnuttaa harjaansa ja häntäänsä kaikkeen mahdolliseen, mm. kentän aitaan sekä puihin. 

​

Hoitaessa Kerttu on aivan yhtä kiva kuin ratsastaessakin. Yleensä se lähtee laitumelta mukaan ihan iloisesti korvat hörössä, eikä sitä haittaa olla lasten hoidettavana ja letitettävänä. Kerttu kyllä rakastaa piehtaroimista ja kurassa olemista, joten onkin hyvä, että se kestää pidemmätkin harjausurakat hermostumatta. Myös kavioiden puhdistus, varusteiden laitto ja pesuhommat sujuvat hienosti. Kertulla ei ole sellaisia erityisen herkkiä kohtia, joihin koskeminen ärsyttäisi sitä, mutta sen sijaan sen ehdoton lempirapsutuskohta on hännänjuuri ja pepun päällinen. Erityisesti ötökkäaikoihin se oikein yrittää tarjota takapuoltaan kaikille ohi kulkeville ihmisille, että tuosta hännänjuuresta saisi mieluusti rapsuttaa - tätä ei siis pidä tulkita väärin ja kuvitella sitä uhkailueleeksi! Yksi asia saa tamman pinnan kiristymään no, hirvareiden lisäksi): että muut ovat tunnin jälkeen saaneet jo omat "energiajuomansa" ja Kerttu joutuu vielä odottelemaan omaansa. Silloin se polkee turhautuneena jalkaansa ja luo hyvin ärtyneitä katseita muihin hevosiin. Muutoinkin Kerttu on kyllä ruuastaan aika tarkka, mutta vain muita hevosia kohtaan. Ihmisille se ei koe tarvetta äksyillä, koska se kyllä tasan tietää, etteivät kaksijalkaiset kilpaile sen kanssa samoista ruuista.