Tillin talli

Mandi on oma kasvattini ja siksi tietenkin maailman suloisin poni. Tosin tamma itse identifioituu isoksi hevoseksi: se kaveeraa ennemmin hevosten kanssa, pikkuponien seura ei sitä kiinnosta, eikä sille myöskään tuota vaikeuksia vetää puomeja tai kavaletteja hevosväleillä. Siis samalla askelmäärällä kuin isot hevoset. Mandin kanssa on tehty kaikenlaista ja se on vähän sellainen kaikki käy -poni, vaikka toisaalta jos sillä on joku mielipide asiasta, tamma myös kehtaa tuoda sen selvästi esille. Ratsastaessa Mandi on reipas ja innokas, sillä on aina sellainen tekemisen meininki. Jos se on kovin menevällä päällä, kannattaa alkuun tehdä muutamaa isoa ympyrää ravissa tai laukassa, niin sen jälkeen siltä yleensä voi jo vaatia enemmän malttia. Tamma reagoi melko nopeasti niin pohkeeseen kuin käteen, muttei ole erityisen tarkka tai herkkä kummastakaan. Working Equitation tarjoaa sille todella hyvää aivotyötä, sillä siinä se joutuu keskittymään ja malttamaan, mutta ei kuitenkaan pääse tylsistymään. Mandi saattaakin yrittää vähän ennakoida tehtävissä, joten se vaatii ratsastajaltakin tarkkuutta. Koulutunneilla Mandi keskittyy vaihtelevasti, joskus se haluaisi mieluummin mennä lujaa eteenpäin kuin yrittää sipsutella sievästi lyhyillä askelilla. Hyppääminen on tamman mielestä hubaa ja se onkin erittäin näppärä esteponi. Maastoon se tarvitsee vielä mieluusti kokeneen ratsastajan, koska sillä on hieman vaihtelevaisia päiviä ja joskus se kuumiaa aika lailla, kun haluaisi vaan laukata. 

​

Hoitaessa Mandi on muuten aika mutkaton, mutta ärsyyntyy esimerkiksi kutittavasta harjaamisesta ja kylmällä vesisuihkulla sohimisesta. Välillä Mandi jaksaa seistä paikallaan ihan rauhassa, mutta joskus sillä on olevinaan kiire ja silloin se rupeaa pyörimään. Yleensä tammaa eivät häiritse lähellä olevat lajitoverit - varsinkaan ne isot hevoset, mutta joskus se saattaa tallin muille ponitammoille vähän vingahdella. Suihkepulloihin Mandi suhtautuu todella suurella epäluulolla, mutta sekin saadaan yleensä hoidettua, kun vaan toinen on pitämässä ponista vähän kiinni. Mandi on yllättävän itsenäinen, eikä sitä hetkauta jäädä yksin, vaikka muut hevoset katoaisivat sen näköpiiristä. Kavioiden nostaminen ja erityisesti ylhäällä pitäminen on sen mielestä vähän kurjaa ja esimerkiksi kengityksessä auttaa, jos joku rapsuttelee sitä samalla ja auttaa pitämään sen huomion muulla, ettei se ehdi keksiä, että tämä onkin aika tylsä homma. Harjaaminen ja varustaminen sen sijaan sujuu yleensä kuin vettä vaan. Loimiin Mandi suorastaan sukeltaa itse, joten sille on helppo pukea myös kaulan yli vedettävät loimet. Taluttaessa Mandi kulkee useimmiten nätisti, mutta nuori kun on, saattaa toisina päivinä olla vähän enemmän kengurubensaa suonissa, ihan kuten ratsastaessakin.