Tillin talli

Tellu ei ole helppo, se on vaativa ratsu. Tamma ei siis sinällään tee mitään arvaamatonta, mutta se helposti kovettaa kylkensä, vastustelee tuntumaa, kulkee pitkänä ja etupainoisena tai sitten heittää päänsä ylös, selkänsä alas ja kulkee kamelina. Toisaalta tammaa ei saa painostaa liikaa, koska silloin se alkaa vastustella entistä enemmän, mutta jos siltä ei vaadi ollenkaan, se ei myöskään tee. Pitää siis osata pyytää juuri oikein, löytää tasapaino siinä, että pyytää tarpeeksi muttei liikaa - ja yhtäkkiä huomaa, että ratsu alla alkaakin toimia. Tellu on sellainen hevonen, jonka kanssa joillakin synkkaa tosi hyvin ja näillä tamma tuntuu kulkevan kuin ajatus. Meidän muiden on sitten vaan nöyrryttävä ja opeteltava, missä kohtaa ja millä intensiteetillä pyytää tai vaatia, että sieltä saa toivomansa reaktion. Tellullahan ei edes laukka nouse, ellei ratsastaja pyydä sitä sillä tavalla kuin Tellu tahtoo. Ilman ulkopohjetta laukka ei nouse ollenkaan, mutta sisäpohkeella ja -polvella ei myöskään saa jäädä puristamaan. Onneksi Tellun reaktiot sen mielestä vääränlaiseen ratsastukseen ovat kuitenkin ratsastajan kannalta vaarattomia, joskin toki turhauttavia. Tamma ei siis kuitenkaan yritä päästä ratsastajastaan eroon. Ja kun sen kanssa löytää sellaisen yhteisen sävelen, Tellu on oikeasti varsin kiva, tasaisesti suorittava kouluratsu - kunhan välillä vaan muistaa tsekata, että tamma reagoi edelleen eteen, eikä jää vähän hitaaksi. Esteillä hevonen on jonkin verran helpompi ja ehkä eniten sen kanssa saa kiinnittää huomiota reitteihin, jotta Tellu ei oikoisi niitä. Välillä pitää myös esteiden välissä muistaa ratsastaa vähän eteen. Maastossa tamma sitten taas kulkee kivasti melkein kellä tahansa, eikä yllättäen enää olekaan ollenkaan niin vaativa. Sen kanssa voi yhtä lailla lähteä pitkin ohjin kävelylle kuin tehdä porukalla reippaampi maasto ja Tellu on aika mutkaton menijä. Laukatkin maastossa nousevat ihan eri tavalla, viimeistään muiden esimerkistä. Ainakaan Tellu ei villiinny maastossa ja harvoin se jaksaa kauheasti pelätä tai ihmetellä mitään. 

​

Hoitaessa Tellua ei kauheasti kiinnosta, mitä ihminen puuhailee. Muille hevosille se voi hieman luimistella, jos nämä kulkevat sen mielestä turhan läheltä sen ilmatilaa, mutta sen suurempia reaktioita sieltä ei yleensä tule. Yleisesti Tellu ei hirveästi perusta mistään lääppimisestä, mutta joskus silläkin on tutun hoitajan kanssa hetkensä, jolloin se näyttää itsestään sen hyvin piilossa olevan hellän puolensa. Useimmiten tamma kuitenkin näyttää aina vähän tympääntyneeltä ihmisten touhuihin. Ei niinkään nyreältä, mutta siltä, kuin sitä vähän pitkästyttäisi. Paitsi jos on ruokaa, silloin Tellun elämä hymyilee, tamma onkin hyvin perso kaikenlaisille herkuille. Traileriin Tellu kulkee mielellään ja oikein aina vähän innostuu huomatessaan, että kohta päästään johonkin reissuun. Tamma on helppo taluttaa ja ihme kyllä, se antaa itsensä niin tarhasta kuin laitumelta kivasti kiinni, vaikka syöminen onkin sen elämäntehtävä ja työnteko ei. Luokse sen ei kyllä tarvitse odottaa tulevan, mutta karkuun se ei lähde. Tellu tosiaan kulkee taluttaessa siivosti eikä edes kisko heinille, saattaa vain luoda ohi mennessään toiveikkaan katseen sinne suuntaan. ​

​

​