Werner on ruunalaumani reaktiivisin otus. Tässä vaiheessa puoliveri-ihmiset varmasti nauraisivat, sillä eihän se lämminverisiin verrattuna reaktiivinen ole, mutta kylmäveritasolla kyllä. Oman haastavuutensa asiaan tuo se, että toisaalta ruuna on kylmäverimäisen rauhallinen ulkoisesti, ennen kuin sitten raja ylitetään, jolloin reaktiot ovat tämän rotuiseksi välillä aika isoja. Werner on siis selvästi keskivertorotuistaan herkempi tyyppi. Se heti ilmaisee kyllä, jos tutussa ympäristössä tai rutiineissa on jokin poikkeama, esimerkiksi tallin pihan tietyssä nurkassa ollut traktori onkin vaihtanut paikkaa. Tällaisessa tilanteessa Werner pysähtyy niille sijoilleen, nostaa päänsä ylös ja pörisee ja puhisee kuin mikäkin lohikäärme. Oikein tukalassa tilanteessa ruuna saattaa jopa yrittää poistua paikalta, mutta se tulee kuitenkin vasta viimeisenä reaktiona, eivätkä sitä reaktiota jokapäiväiset asiat aiheuta.

Werneriä käsitellessä johdonmukaisuus ja tarkkaavaisuus ovat avainasemassa. Ruuna on kyllä omalla tavallaan tosi kiltti, mutta se ei välttämättä aina osaa ihan varoa ihmistä joka tilanteessa. Varsinkin nuorempana sillä oli välillä myös tapana olla välillä turhan kovakourainen ja vieläkin se saattaa äityä rapsuttamaan sitä rapsuttavaa ihmistä takaisin hieman turhan rajusti hampaillaan. Myös jos sen pää kutisee, se saattaa hinkata sitä lähellä olevaan ihmiseen - eikä kovinkaan hienovaraisesti. Taluttaessa ja maasta käsin se tulee kyllä hienosti minne vaan ihmisen perässä, mutta joskus sitä saa muistutella siitä, että ihminen määrää suunnan, eikä se suinkaan ole tallin kulmalla oleva heinäpaali tai kukkaistutus.

Werner on aika hauska ratsastettava: sen pää menee vauhdikkaammin kuin jalat. Ruuna on aina ihan tohinalla ja tarmolla menossa ja olevinaan niin vauhdikas, vaikka oikeasti sen jalat eivät kuitenkaan ehkä vie ihan niin kovaa kuin se ehkä kuvittelee omassa päässään. Ainakin se liikkuu mukavan pontevasti ja tarmokkaasti, eikä sitä tarvitse juuri pyydellä eteenpäin. Ennemmin sitä saa vähän rauhoitella, jotta jalat pysyisivät mukana. Wernerin liikkeistä löytyy kyllä joustavuutta, rytmiä ja voimaa. Kun sen saa keskittymään ja aavistuksen odottamaan, malttamaan, eikä vain kaahottamaan pää viidentenä jalkana, niin se on ihan tosi pätevä ja "makee" ratsu! Valmentajamme ovatkin kehuneet sen kykyä koota itseään ja askeleitaan, kun ratsastaja vaan osaa pyytää. Kouluratsuna Werner on minusta ehdottomasti hienoimmillaan, mutta oikeastaan se on myös aika kiva - ja varsinkin innokas - esteratsu, kun sen vaan saa esteiden välissäkin enemmän takaosalleen etupainoisen kohnottamisen sijaan. Werner on jopa yllättävän herkkä avuille, kun sen sellaiseksi ensin ratsastaa.