K L E P P U R

iii. Finn Bjarte, eräänlainen legenda jo eläessään, oli norjalainen A-luokan kantakirjaori. Tämä 144-senttinen ruunihallakko syntyi ja asui koko elämänsä Norjassa, jossa se niitti mainetta ja menestystä eritoten näyttelykehissä. Bjarte sai kehuja etenkin upeista liikkeistään ja liikkumistavastaan, erinomaisista rotu- ja sukupuolileimoistaan sekä tyypistään. Heikkoutena sillä oli aavistuksen lyhyt selkä, mutta se toisaalta myös edusti pitkäjalkaisempaa sportti-/ratsutyyppiä. Orin kanssa kilpailtiin myös valjakkoajoa vaativalla tasolla. Luonteeltaan Bjarte oli pikemminkin karjas ori kuin leppoisa nallekarhu, mutta ajettavuudeltaan se oli silti hyvä. Jalostukseen tällä orilla riitti kysyntää ja sen jälkeläisiä on päätynyt myös Norjan ulkopuolelle. 

​

iie. Astrid Hæslaug, 143 cm:n korkuinen punahallakko tamma syntyi Tanskassa, mutta vietiin sieltä Norjaan. Tyypiltään Astrid oli perinteisemmän mallinen rotunsa edustaja; vankkarakenteinen, ei erityisen pitkäjalkainen ja ennemmin pitkähkö kuin lyhytrunkoinen. Luonteeltaan tamma oli kuulemma tasapainoinen, kamalan kiltti ja helposti käsiteltävässä sekä myös varsoilleen erittäin hyvä ja lempeä emä. Se oli melko tyypillinen siitostamma, jolla ei juuri kilpailtu, mutta se kantakirjattiin jälkeläisnäyttöjensä perusteella B-luokkaan. Astrid saikin rotuisekseen tammaksi melko paljon jälkeläisiä, peräti kahdeksan kappaletta. ​

​

iei. Eirind oli 143 cm korkea ruunihallakko ruotsalaisori, joka menestyi jo maitovarsana näytelmissä ja aikuisena hyväksyttiin kantakirjaan kakkospalkinnolla. Eirind oli melko vauhdikas ja hieman kuuma, mutta muutoin lempeäluontoinen ori, jolla oli elämänsä aikana monta kotia. Se toimi siitosorina useammallakin eri tilalla ja lisäksi se oli kaksi kertaa yksityisen harrastajan omistuksessa. Toisen kanssa Eirind kilpaili ihan menestyksekkäästi kouluratsastuksessa, kunnes omistaja päätti ostaa sen tilalle potentiaalisemman puoliveriratsun. Toisen kanssa Eirind taas kiersi näyttelykehiä voittaen kaikki mahdolliset ruusukkeet ja pokaalit ja siinä sivussa toimi emäntänsä harrasteratsuna. Eirindillä onkin aika liuta jälkeläisiä niin Ruotsissa kuin Tanskassa. 

​

iee. Skogstens Gunilla oli omistajansa silmäterä. Hän osti tamman siittolasta vuoden ikäisenä ja koulutti siitä itselleen ammattilaisten avustuksella monitoimihevosen. Hän oli hyvin motivoitunut ja innokas kokeilemaan kaikenlaista ja sen myös tammansa kanssa teki. Gunilla nappasi muutaman pokaalin koulukisoista, kiersi muutamia estekisoja (niistäkin jonkin ruusukkeen ansaitsi), kokeili valjakkoajoa (mutta ei kilpailuissa asti) ja yksiin matkaratsastuskilpailuihinkin parivaljakko tiensä löysi. Omistajansa mukaan Gunilla olikin täydellinen hevonen tähän kaikkeen, sillä tammalla riitti innokkuutta ja yritteliäisyyttä, eikä se oikein arastellut mitään. Iloisen reippaasti se teki kaiken, mitä omistajansa keksi siltä pyytää. Lisäksi Gunilla osoittautui myös hyväksi emäksi kahdelle varsalleen. Gunilla oli 141-senttinen ruunihallakko. 

​

eii. Geirbjørn on erittäin näyttävä, peräti 146-senttinen valkohallakko ja ykköspalkinnon kantakirjaori. Se on tällä hetkellä melko suosittu kotimaassaan (Norjassa), jossa sillä on tähän mennessä useita kymmeniä jälkeläisiä. Geirbjørn onkin hyvin komea; vahvaluustoinen, maskuliininen ja orimainen ori, joka liikkuu hyvin. Se on tunnettu erityisen näyttävästä ja pyörivästä laukastaan, mutta myös orin ravi on pitkä ja tahdikas. Käyntiä sen sijaan moitittiin kantakirjauslausunnossa kiireiseksi. Käytökseltään Geirbjørn on melko tyypillinen ori orin vaistoineen, mutta kuitenkin ihan toimiva ja käsiteltävissä. Orilla on kilpailtu sekä kouluratsastuksessa että valjakkoajossa vaativalla tasolla asti.

​

eie. Brøendals Lotten on varsin tyypillinen oloinen vuonohevostamma, vankkarakenteinen ja matalajalkainen, 142-senttinen ruunihallakko. Lotten on osallistunut kerran rotunäyttelyihin ansaiten sieltä kakkospalkinnon. Lotten on yleispainotteinen tamma, jolla kilpaillaan kouluratsastuksessa helpoissa luokissa sekä esteillä 80 cm:n radoilla. Liikkeiltään Lotten on keskiverto rotunsa edustaja, mutta kuuliaisen luonteensa ja teknisen tarkkuuden ansiosta poni on pärjännyt varsin mukavasti niin koulussa kuin esteillä. Luonteeltaan Lotten on tasapainoinen, rauhallinen ja ystävällinen tamma. Lottenilla on kaksi varsaa, oreja kumpikin.

​

eei. Smørbukk ei ollut mitenkään tunnettu hevonen ja käsittääkseni se ruunattiinkin siinä 4-5:n ikävuoden paikkeilla, joten jälkeläisiäkään sillä ei montaa ole - varmaksi tiedossa on kaksi jälkeläistä. Smørbukk näytti hyvin tyypilliseltä vuono-hevoselta, ollen tosin pikemminkin hieman vaatimattoman kuin erityisen näyttävän näköinen. Sillä oli paksu, lyhyt kaula, leveä pää, erittäin leveä etuosa, mutta sen sijaan hieman heikompi takaosa. Luonne sillä oli kiltti, mutta varsin itsepäinen. Kuulemma Smørbukk ei ollut mikään energinen hevonen, vaan hyvin rauhallinen. Väriltään se oli ruunihallakko ja säkäkorkeudeltaan 142 cm. 

​

eie. Synnøve ehti elämässään kokeilla monenlaista uraa. 140-senttinen ruunihallakko toimi junnun kouluratsuna parin vuoden ajan, ennen kuin vaihto isompaan ja kapasiteetikkaampaan ratsuun tuli ajankohtaiseksi. Siitä tamma myytiin pienehkölle turisteille maastoratsastuksia järjestävälle vaellustallille, jossa Synnøveen ihastuttiin erityisesti sen lempeän, järkevän ja ystävällisen luonteen ansiosta. Se ei ollut nopea, mutta sitäkin varmapäisempi ja -jalkaisempi ratsu. Tallin tarvitessa valikoimiinsa hieman isompia hevosia Synnøve pistettiin taas myyntiin. Viimeiset vuotensa tamma oli äidin ja tyttären yhteisenä harrastehevosena, jolloin sillä ajettiin valjakkoa sekä ratsastettiin. 

​