Tillin talli

Fiina on omalla tavallaan hyvin herkkä ja hieno, muttei mitenkään automaattinen ratsu. Se vaatii ratsastajalta puristamattoman pohkeen, muuten sillä menee kuppi nurin aika nopeasti, jolloin alkaa jumittelu ja vastustelu. Tuntuman suhteen Fiina ei ole yhtä herkkä, sitä ei haittaa pyykkinaruna heiluva ohja, mutta se sietää myös napakamman tuntuman ongelmitta. Sinällään ratsastajan kokemuksella ei ole niin merkitystä, se voi mennä tosi kivasti niin aloittelijalla kuin kokeneella, kunhan ratsastajan pohje vaan ei yhtään jää puristamaan. Parhaimmillaan Fiina onkin kevyesti liikkuva ja herkästi apuihin reagoiva ratsu, joka tuntuu toimivan lähes telepatian voimalla. Onkin hauskaa seurattavaa, miten hienosti Fiina saattaa kulkea aloittelevan lapsen alla, joka ei vielä edes osaa pitää ohjia kunnolla tuntumalla saati vaatia hevoselta mitään, pohkeetkin vain hölskyvät löllöinä satulasiipien kohdalla ja silti tamma tekee ratsastajan kanssa täydellisen pyöreät voltit ja siistit ravisiirtymiset. Fiinan hyppytekniikka ei ole paras mahdollinen, mutta itsevarmaa asennetta sen sijaan löytyy. Se ei jää ihmettelemään, vaan menee vaan. Vaikka sen toisi vähän huonolla tiellä tai turhan kiireisessä temmossa, niin tamma saa yleensä itsensä hoidettua esteen yli tavalla tai toisella. Jos tie on aivan mahdoton, Fiina saattaa viime hetkellä kieltäytyä hyppäämästä, mutta harvoin tätä tapahtuu. Maasto-ratsuna Fiina on ​reipas ja rohkea, mutta mutaiset kohdat se kiertää tai loikkaa yli. Siitä tamma on ihana, että sen kanssa voi aika huoletta painella laukkaa pitkin ohjin pitkin metsäteitä ja vain luottaa siihen.

​

Hoitaessa Fiina on yleisesti ottaen ihan asiallinen, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sillä saattaisi olla omia mielipiteitä asioihin. Tamma suhtautuu ihmisiin pääosin ystävällisen kiinnostuneesti ja lähtee laitumeltakin yleensä ihan pirteän oloisena ihmisen matkaan. Fiina ei yleensä kisko taluttajaa, mutta aivan immuuni ei sekään ole varsinkaan kesän ensimmäisten vihreiden houkutuksille ja jos sen nyt jonkun niityn läpi taluttaa,  voi varautua siihen, että se nappailee samalla suullisia. Voikukat ovat tamman suurinta herkkua ja sellaisen saadakseen se saattaa joskus hieman venytellä riimunnarua ja ratsastajan hermoja. Harjaaminen ja varustaminen sujuu kitkattomasti, mutta kavioita puhdistaessa Fiina alkaa nykiä jalkojaan, jos toimituksessa kestää sen mielestä liian kauan. Samoin odottelu paikallaan ilman mitään tekemistä ja syömistä on tamman mielestä vähän tylsää ja se saattaa ilmaista itseään kuopimalla. Tähän toisaalta auttaa, kun turvan eteen heittää vähän heinää, silloin poni jaksaa seistä aivan ongelmitta. Sade saa Fiinan mielen vähän mutrulle ja korvat pettymyksestä takaviistoon. Sadesäillä se matelee taluttaessa kilometrin taluttajan takana ja ratsastaessakin kulkee kuin hidastetussa filmissä. Ja välillä se ravistelee päätään kiukkuisena siitä, että vesipisaroita menee sieraimiin ja korviin.

​​​​​