virtuaalihevonen | a sim-game horse
Gaute NOR
-
Rekisterinumero: VH14-053-0217
-
Virallinen nimi: Gaute NOR
-
Kutsumanimi: Kaapo
-
Rotu ja sukupuoli: Norjanvuonohevosori
-
Väri ja säkäkorkeus: Valkohallakko, 144 cm
-
Syntynyt: 07.04.2014, Norjassa
-
Kasvattaja: Gøran Anders, evm
-
Omistaja: Cynoria (VRL-11723)
-
Koulutustaso: Helppo A / 80 cm / vaikea valjakko
-
Painotus: Yleispainotus
-
Saavutukset: KTK-II
Kaapo tuli aikanaan Norjasta Suomeen ja ehti Suomessa olla monessa eri omistuksessa ennen minulle päätymistään. Minä hain orin yksityisomistajalta, jolla oli kaksi vuonohevosoria omassa pihassaan. Olin törmännyt myynti-ilmoitukseen netissä (mikä yllätys..) ja vaikka en ollut koskaan mitenkään kiinnostunut vuonohevosista, niin kiinnostuin kyseisestä hevosesta kuvien perusteella. Kuvissa oli nimittäin vallan komea, vaalea ori, joka yhdessä kuvassa esitti upeaa ravia tarhassa, toisessa katsoi ylväänä kameraan ja kolmannessa se seisoi paikallaan valjastettuna valjakkokärryjen eteen. Enhän minä niistä vuonohevosista niin tiennyt, mutta sen verran tiesin, ettei tämä ollut ihan tusinavuonis, sellainen, joita ennen olin nähnyt. Ei, Kaapo ei ollut sellainen pyöreä, pörröinen ja ponimainen otus, joita olin tottunut näkemään ratsastuskouluissa ja vaellustalleilla, vaan jotain aivan muuta: sporttinen, isoliikkeinen ja erittäin komea. Koeratsastuksen jälkeen Kaapo muutti orilaumaani ja on onnistunut kyllä muokkaamaan käsitystäni vuonohevosista. On se nimittäin sen verran upea herra!
Luonteeltaan Kaapo on varsin fiksu ja hyväkäytöksinen, vaikka on sillä välillä selviä orin elkeitäkin. Hoitaessa ori käyttäytyy yleensä rauhallisesti ja useimmat toimenpiteet sujuvat sen kanssa mutkattomasti. Taluttaessa käytän yleensä suitsia tai sitten ketjuriimunnarua, ihan varmuuden vuoksi. Kaapolla on nimittäin todella paljon voimaa ja jos se päättää kiskaista johonkin, on siinä aika paljon pitelemistä. Onneksi Kaapo harvemmin tekee mitään sellaista, mutta se on kuitenkin varsin reipas taluttaessa ja oikein virtaisalla päällä ollessaan voi yrittää ottaa muutamia raviaskelia. Muutenkin Kaapolla on sen verran vetävä askel, että minä joudun melkein juoksemaan sen normaalitahdissa perässä pysyäkseni... Kaapo on kohtuullisen sosiaalinen hevonen, joka tulee toimeen paitsi hevoslaumassa, niin myös useimpien ihmisten kanssa. Aika usein vuonohevonen tulee portille vastaan, kun haen sen tarhasta.
Kaapo on koulutettu sekä ratsuksi että valjakkoajoon ja aiemmassa kodissa sillä onkin kilpailtu valjakkoajon yksilö- ja pariluokissa. Ori on erittäin kovakuntoinen, eteenpäinpyrkivä ja reipas ratsu. Kaapolla on varsin matkaavoittavat askeleet, etenkin sen ravi on isoa ja ilmavaa. Se on luonnostaan innokas liikkuja, jota ei kyllä koskaan joudu patistelemaan eteenpäin. Kaapo liikkuu ihan "omalla moottorilla" ja reippaudestaan huolimatta pysyy kyllä juuri siinä askellajissa, jota siltä pyydetään. Apuja Kaapo kuuntelee yleisesti ottaen erittäin hienosti, se liikkuu pohkeesta eteen ja tottelee pidätteitä. Orilla on rotuisekseen kohtalaisen hyvä kokoamiskyky, joka on todistettu minua osaavampien ratsastajien toimesta. Aikaisempi omistaja onkin kisannut Kaapolla Helpon A:n luokkia.
» Sukutaulu ja -selvitys
i. Geirbjørn
nvh, vhkk, 146 cm
ii. Vidar
ie. Løkkes Hilde
e. Brøendals Lotten
nvh, rnhkk, 142 cm
eii. Robban
eie. Moa av Kjellaug
eei. Knut
eee. Margrete
ei. Lynbjergs Runar
ee. Annfrid
iii. Henning
iie. Soldagny
iei. Lysgutten
iee. Hilleny
i. Geirbjørn on erittäin näyttävä, peräti 146-senttinen valkohallakko ja ykköspalkinnon kantakirjaori. Se on tällä hetkellä melko suosittu kotimaassaan (Norjassa), jossa sillä on tähän mennessä useita kymmeniä jälkeläisiä. Geirbjørn onkin hyvin komea; vahvaluustoinen, maskuliininen ja orimainen ori, joka liikkuu hyvin. Se on tunnettu erityisen näyttävästä ja pyörivästä laukastaan, mutta myös orin ravi on pitkä ja tahdikas. Käyntiä sen sijaan moitittiin kantakirjauslausunnossa kiireiseksi. Käytökseltään Geirbjørn on melko tyypillinen ori orin vaistoineen, mutta kuitenkin ihan toimiva ja käsiteltävissä. Orilla on kilpailtu sekä kouluratsastuksessa että valjakkoajossa vaativalla tasolla asti.
ii. Vidar on nykyään ruunattu, mutta ennen ruunaustaan melko suosittukin jalostusori, joka kantakirjattiin aikanaan kakkospalkinnolla. Vidar on isokokoinen (147 cm) ruunihallakko ori, rakenteeltaan melko korkearaajainen ja ryhdikäs. Sillä on näyttävät ja lennokkaat liikkeet, mutta kantakirjauslausunnossa orin mainitaan kauhovan ravissa ja lisäksi sanotaan, että yliastunta voisi olla parempi niin käynnissä kuin ravissa. Luonteeltaan Vidar oli aiemmin hyvin viriili ja vahva, mutta ruunauksen myötä selvästi tasaisempi. Ruunauksen jälkeen orilla on keskitytty lähinnä valjakkouraan, jossa Vidar kilpailee vaikealla tasolla.
ie. Løkkes Hilde oli 144 cm korkea valkohallakon värinen tamma, joka kuoli suolenkiertymään 16-vuotiaana. Hilde oli yksityisomistuksessa oleva harrastehevonen, jolla ei tiettävästi kilpailtu harrastetasoa kummemmin. Se kuitenkin kantakirjattiin aikanaan kakkospalkinnolla ja lausunnossa kehuttiin hyvää rotutyyppiä ja yleisvaikutelmaa, tahdikkaita liikkeitä ja ilmeikkyyttä. Toisaalta sen jalkoja sanottiin suppuvarpaisiksi ja moitteita se sai myös lihavuuskunnostaan, tamma kun oli melko pyöreä. Luonteeltaan Hilde oli kuulemma hieman omapäinen, mutta todella rauhallinen ja peloton.
e. Brøendals Lotten on varsin tyypillinen oloinen vuonohevostamma, vankkarakenteinen ja matalajalkainen, 142-senttinen ruunihallakko. Lotten on osallistunut kerran rotunäyttelyihin ansaiten sieltä kakkospalkinnon. Lotten on yleispainotteinen tamma, jolla kilpaillaan kouluratsastuksessa helpoissa luokissa sekä esteillä 80 cm:n radoilla. Liikkeiltään Lotten on keskiverto rotunsa edustaja, mutta kuuliaisen luonteensa ja teknisen tarkkuuden ansiosta poni on pärjännyt varsin mukavasti niin koulussa kuin esteillä. Luonteeltaan Lotten on tasapainoinen, rauhallinen ja ystävällinen tamma. Lottenilla on kaksi varsaa, oreja kumpikin.
ei. Lynbjergs Runar on harvinainen nimi vuonohevosten sukutaulussa, sillä oria ei paljoakaan käytetty siitokseen. Orin oma omistaja ei ollut kiinnostunut lainkaan jalostushommista ja ne muutamat tammat Runar pääsi astumaan ollessaan ylläpidossa vuoden verran hevosen omistajan tutulla. Runar on kuitenkin saanut pysyä orina, omistaja ei ole nähnyt tarvetta ruunata hyväluonteista hevosta, jonka kanssa ei ole mitään erityisiä ongelmia. Runar on hienon värinen hiirakko, säkäkorkeudeltaan 143 cm.
ee. Annfrid asuu vuonohevostilalla eräällä norjalaiskasvattajalla, joka on tunnettu siitä, että yrittää säilyttää rodun harvinaisempia ja ns. alkuperäistä tyyppiä edustavia linjoja ja välttelee paljon käytettyjä oreja. Annfrid on 141-senttinen, nätti ja pyöreähkö ruunihallakko. Se on melko matalajalkainen, vankkarakenteinen ja kaunisilmeinen tamma, jolla on hyvä luonne. Annfrid on tehnyt kuusi tervettä varsaa ja hoitanut kaikki jälkeläisensä todella hyvin. Poikkeuksetta Annfridin jälkeläiset ovat perineet emänsä rungonmallin ja myös ruunihallakon värityksen.
» Jälkeläiset
05.12.2015 t. Kruunun Halfrida, tammasta Halldóra
11.03.2016 t. Snøjente, tammasta Snøblomst
07.04.2016 o. Trovens Tjalfe, tammasta Løtens Taiga
09.07.2017 t. Astrid av Kleppur, tammasta Annfrid NOR
08.03.2025 r. Mads Gilbert, tammasta Målfrid
16.08.2026 o. Birgir av Sala, tammasta Sinikellon Brynhild
» Kisamenestys
Kouluratsastus (38 sij.)
02.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/40
11.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/40
19.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/30
19.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/40
20.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/40
20.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30
20.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/40
21.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/40
23.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/40
24.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/40
24.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/30
25.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/40
27.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/40
27.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/30
26.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/50
28.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 7/50
28.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 6/50
29.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/50
29.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/40
29.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/40
29.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/40
30.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/50
31.12.2014, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/50
01.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/30
03.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/40
04.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/40
06.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 6/40
08.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/40
09.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/30
10.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/30
11.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 3/50
14.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 4/50
14.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 2/50
17.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 7/50
18.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 1/50
18.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 6/50
20.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 5/50
22.01.2015, kutsu, KRJ, Helppo A, 6/50
Esteratsastus (18 sij.)
03.12.2014, kutsu, ERJ, 80cm, 1/30
21.12.2014, kutsu, ERJ, 80cm, 3/31
02.01.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 6/40
02.01.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 7/50
05.01.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 4/50
05.01.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 6/50
08.01.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 7/50
08.01.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 1/40
08.01.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 1/30
10.01.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 5/50
01.02.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 6/50
04.02.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 7/50
04.02.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 4/50
05.02.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 5/50
05.02.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 4/43
06.02.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 3/50
06.02.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 6/50
07.02.2015, kutsu, ERJ, 80cm, 4/50
Valjakkoajo (26 sij.)
28.11.2014, kutsu, VVJ, Vai Y, 4/17
12.12.2014, kutsu, VVJ, Vai Y, 3/19
13.12.2014, kutsu, VVJ, Va P, 3/11
15.12.2014, kutsu, VVJ, Va P, 2/11
16.12.2014, kutsu, VVJ, Va P, 2/11
02.01.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 4/20
04.01.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 4/19
18.01.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 4/19
21.01.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 2/24
23.01.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 3/30
25.01.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 2/9
26.01.2015, kutsu, VVJ, Va P, 3/13
30.01.2015, kutsu, VVJ, Va P, 2/13
31.01.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 2/24
01.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 4/24
04.02.2015, kutsu, VVJ, Va P, 2/15
04.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 5/33
05.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 4/40
07.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 6/40
08.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 1/13
09.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 2/13
09.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 6/40
10.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 6/40
10.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 3/40
13.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 2/40
20.02.2015, kutsu, VVJ, Vai Y, 4/40
» Valmennukset
Kouluvalmennus, valmentajana Sylttis
Päivä alkoi erittäin kirkkaana vuoden aikaan nähden. Ratsastajalla oli päässään tyylikkäät aurinkolasit, joita kadehdin oitis - miksi minä en ollut tajunnut ottaa aurinkolaseja, mietin. Siristelin silmiä, kun autoin ratsastajan selkään ja vyötä kiristäessä en voinut olla huomaamatta ratsastajan vahingoniloa siristelyyni. Taputin oria leikkisästi takamukselle ja hoputin heitä jo vauhtiin. Alkuun reipasta käyntiä pitkin ohjin tuntui Kaapostakin hauskalta ja ori oli valmis siirtymään raviin. Ratsastaja sai hieman toppuutella orin menohaluja heti ja ottaa ohjasta tuntumalle. Alkuun tehtiin isoja pääty ympyröitä, sekä muutamia pysähdyksiä, joista jatkettiin nopeasti raviin. Kaapo ravasi reippaasti omastakin toimesta, eikä tempoa tarvinnut ainakaan lisätä. Volteilla ori taipui hyvin, mutta pysähdyksissä hän ei olisi malttanut seistä. Ratsastaja näytti mukautuvan täydellisesti orin askeliin sillä minkäänlaista ylimääräistä heilumista ei hänestä huomannut vaikka ori hieman pomppuili suuntaan ja toiseen ennen pysähdystä. Laukannostoissa Kaapo heitti hurjaksi ja pisti sellaista vauhtia heti ensimmäisistä askelista, että huh huh. Ratsastajalla tilanne oli kuitenkin hyvin hallinnassa ja nopeasti hän sai orin käännettyä voltille ja rauhoitettua tempoa reippailla puolipidätteillä. Ravissa Kaapo näytti kuuliaisuuttaan hieman jo myötäämällä kuolaintuntumalle ja ryhdistäytymällä käyttäen jo paremmin takasiaan. Lopputunnista olimme kentän keskellä ratsastamassa isoa kahdeksikkoa ravissa, että laukassa. Loppuverkassa sai Kaapokin hieman venyttää kaulaansa hyvän tunnin jälkeen, kun ravia mentiin pitkin ohjin.
Kouluvalmennus, valmentajana eepu
Kaapo oli heti alusta asti hyvin kuulolla ja sillä oli selkeästi motivaatiota työskentelyyn. Ori kuunteli apuja erittäin tarkkaavaisesti, tehden jopa pienissäkin asioissa parhaansa jotta ratsastaja olisi tyytyväinen. Cynoria ratsasti itsekin hyvin tasaisesti ja ratsukon meno olikin oikein kaunista katseltavaa yhteistyön pelatessa hyvin. Hioimme valmennuksen aikana lähinnä perusasioita, pohkeenväistöjä, asetuksia ja temmonvaihteluita. Kaapo työskenteli innokkaasti ja temmonvaihteluissa meinasi vauhti vähän lähteä kiihdymään. Ratsastaja kuitenkin reagoi spurttiin hyvin ja ratsasti oria enemmän istunnalla, jolloin hevonen reagoi heti rauhoittamalla laukkaansa. Asetuksissa Kaapo meinasi hieman puskea ulospäin, mutta Cynorian ratsastettua ulkopohkeella ja sisäohjalla enemmän, meno näytti paljon paremmalta. Pohkeenväistöt menivät Kaapon kanssa niin rutiininomaisesti ettei minulla ollut mitään moitittavaa.
» Päiväkirja
Enhän minä edes pitänyt vuonohevosista, kirjoittanut omistaja
"Mitä sä selailet, Tinderiäkö?", naurahti työkaverini Emmi. Hädin tuskin kuulin kysymystä, koska olin juuri swaipannut mielessäni oikealle näkemäni komistuksen. Se ei tosin ollut kaksijalkainen, vaan nelijalkainen komistus. Irvistin samalla itsekseni, koska olin juuri hörpännyt kahvistani, jonka totesin ehtineen jäähtyä kädenlämpöiseksi - ja kaikkihan me tiedämme, että kädenlämpöinen kahvi on yksinkertaisesti ällöttävää.
"Vai katseletko sä taas niitä kaakkeja...?" "Mhm", vastasin. En joutanut nyt rupatella joutavia, koska olin nähnyt jotakin, mikä vei kaiken huomioni. Olisiko liioiteltua sanoa, että olin rakastunut? Emme olleet edes tavanneet vielä, mutta siinä se nyt oli. Elämäni mies. Tai siis hevonen. No ei nyt välttämättä elämäni, joskus tapasin vähän liioitella. Mutta jokin tuossa hevosessa vetosi minuun vahvasti. Mutta se oli vuonohevonen! Enhän minä edes pitänyt vuonohevosista. Myönnettäköön, tämä ei näyttänyt sellaiselta ihan tyypilliseltä vuonikselta. Eivätkö ne yleensä olleet sellaisia keltaisia lyhytjalkaisia ja -kaulaisia rasvapalleroita? Tämä ei ollut, ei sinne päinkään. Se oli ehkä uljain otus, jota olin hetkeen nähnyt. Tosin vertailupohjana olivat lähinnä omat tappijalkaiset poninpalleroni, joten en tiedä, miten validi tämä mielikuvani oikein oli. Ja miten ilmava, iso ja komea sen ravi olikaan! Ainakin kuvassa. Kuvat totisesti saattavat valehdella, sen jos jotakin olin Tinderissä oppinut.
Intsi-ystäväni oli sanonut, että salamarakastuminen oli suurin paheeni - heti liiallisen spontaaniuden, nopean kyllästymisen, kärsimättömyyden ja laiskuuden jälkeen. Ehkä se olikin, mutta pakkohan sitä jotakin paheita elämässä oli olla. Kohautin olkiani, tartuin puhelimeeni ja hoidin erään puhelun, joka ei liittynyt millään tavalla töihini. Toiseksi suurin paheeni oli kuulemma impulsiivisuus.
// Ja 2 tuntia 42 minuuttia myöhemmin olin sopinut erään vuonohevosen koeratsastuksen. Vaikka en vieläkään pitänyt vuonohevosista!
Viestittelyä koeratsastuksesta ja hiukan muustakin, kirjoittanut omistaja
Intsi: Ootko jo kotona? Miten se koeratsastus meni?
Minä: Siis sen nimi on Kaapo ja se on aivan IHANA! Se oli ihan tosi kiva ratsastaa, ei ollenkaan semmonen raskas ja etupainonen puskajyrä, millasina vuonikset oon kuvitellut.
Minä: Siis se oli yllättävän kevyt ja ryhdikäs. Se todellakin liikku omalla moottorilla ja sillä oli tosi kivat, jopa isot liikkeet. Kyllä mä vähän ehkä rakastuin...
Minä: Mut yritin olla näyttämättä sille myyjälle liian innokkaalta. Sanoin miettiväni pari päivää, mut kyllä mä sen ostan.
Intsi: Eikä, ihanaa! Ja niin sua... :D Taasko sä menit rakastumaan heti ensivilkaisulta?
Minä: No joo... Mut tää suhde tulee kestämään.
Koeratsastuksen jälkeen liitelin kahdeksansissa taivaissa ja pilvilinnoissa ja olin yhtenä sydänsilmäemojina. Intsi mietti, että mun olis kannattanut ottaa joku Järki ja Realismi (eli mun valmentaja ja Intsi) mukaan koeratsastukseen, että olisin saanut puolueetonta ja objektiivista ja realistista näkökulmaa siihen hevoseen, mutta mä oon mä. Tämmösissä asioissa ei pelata järjellä, vaan tunteella. Asunnon ja autonkin ostossa mulle tärkeetä on, millainen tunne ja fiilis mulle siitä syntyy ja ihan sama juttu hevosen ostossa. Kaiken muun kanssa voi ehkä jotenkin elää, vaikka sitten jesarin kans korjaillen ja paikkaillen, jos ei muuta. Mutta pitää tulla semmonen hyvä tunne ja hyvät feng shuit. Kaapossa ne oli kyllä just kohdillaan.
Valmentajan silmien alla ekaa kertaa, kirjoittanut omistaja
Mulla olis tänään eka valmennus Kaapon kanssa, iiiih! Ihan Saria varten olin laittanut Kaapon oikein komeeksi ja kääräissyt sille valkoiset pintelitkin jalkoihin, vaikka mä en tosiaan käytä normaalisti mitään pinteleitä. Enhän mä sellaisia jaksa kääriä. Tein ennen Sarin tuloa alkuverryttelyt valmiiksi, jotta päästäis sitten aloittamaan hommat aika lailla suoraan.
"Vai tää on nyt sit sun uus heppa, aika magee", totesi Sari nostaen aurinkolaseja samalla pois silmiltään.
"Ajattelin, että voitais tänään keskittyä vähän siirtymisiin. Sullahan on välillä taipumusta jäädä niissä itse vähän hitaaksi."
Sari ei päästänyt meitä - tai varsinkaan mua - helpolla, taaskaan. Hikoilin kuin sika ja niin hikoili lopuksi Kaapokin. Kyllä huomasi, että oon nyt pitkään ratsastanut noilla pikkuponeilla ja niiden rytmi on kertakaikkisen erilainen kuin Kaapolla. Kaapollahan on Ison Hevosen liike, ainakin verrattuna noihin mun muihin poneihin. Ja koska Kaapon askel on vetävä ja lennokas, niin helposti jäin sellaiseen harhakuvitelmaan, että mun ei tarvitse muistaa pohjetta, sen kun liitelen vaan mukana. Mut sit Sari palautteli mua maan pinnalle toteamalla, ettei sun ponis oikeesti liikukaan ihan niin aktiivisesti kuin miltä se musta tuntuu. Tai oikeastaan Kaapo kyllä menee, mutta kun sen pitäis eteen menemisen sijaan myös vähän oikeesti nostella niitä jalkojaan ylöspäinkin. Ikään kuin ponnistaa paremmin sieltä maasta, kuten Sari asian ilmaisi.
Sari tosiaan laittoi meidät tekemään tosi paljon siirtymisiä askellajien välillä ja sisällä. Mun pohkeet ja vatsalihakset joutu oikeesti hommiin, keskittymiskyvystä puhumattakaan. En lopulta tiedä kumpaa siinä treenattiin enemmän, mutta kuten Sari totesi, lopulta musta saatiin hyviä, nopeita reaktioita aikaiseksi. Kuulemma mun ajoitus ja nopeus parani selvästi toistojen myötä. Ja kyllä se Kaaponkin meno parani koko ajan. Sekin joutui ottamaan aidosti ne takajalat alle ja selläfileet hommiin.
Lopussa mun uuttera uurastus palkitsi ja muutamaan otteeseen mä jäin vaan fiilistelemään Kaapon liikettä ja menoa! Sarikin totesi, että "NYT se muuten liikkuu hienosti!" Ja siltä musta itsestänikin tuntui. Varsinkin laukassa saatiin ihan tosi ponnekasta, aktiivista ja hyvää pätkää. Ehkä ne oli ne pintelit...
Pään tuulettelua, kirjoittanut omistaja
Mua ketutti aivan vietävästi ärsyttävän työpäivän jäljiltä ja mun suunnitelmat koulutreenistä vaihtuivat lennosta maastohommiin. Totesin, ettei tällä fiiliksellä kouluhommista tulisi yhtään mitään, korkeintaan suurempi ketutus kaupan päälle. Vaihtoehtona oli joko avata punkkupullo tai lähteä laukkaamaan murheet pois - valitsin jälkimmäisen, niin viinipullokin säästyisi sitten myöhempää käyttöä varten.
Satuloin hieman rauhattoman oloisen ratsuni (ehkä siihen tarttui mun tunnelma?) ennätysvauhtia ja lähdettiin kohti sänkipeltoa. Totesin aika pian, että alkuverkat olis ehkä ollut fiksumpaa hoitaa jossain muualla, sillä pelto sai uljaan orhini ehkä hieman turhan vallattomalle tuulelle. Nyt Kaapolla ainakin oli sitä joustoa, lennokkuutta ja ponnekkuutta jaloissa! Melkein kuin olisi istunut jonkun todella hyvin jousitetun kumipallon päällä.
Välillä sain oikeasti käsilihakset kireinä yrittää pidellä aisoissa erittäin menohaluista Kaapoa. Veikkaan, että Sari olis saattanut jopa kehaista meidän muuveja, sieltä tuli ainakin oman perstuntuman mukaan katu-uskottavaa piaffea ja Kaapo myös osoitti, että se osaa ihan kirjaimellisesti laukata vaikka paikallaan! Ei tätä mun ponia voinut ainakaan kokoamiskyvyn puutteesta syyttää. Voi kun vaan osais saada sen esiin ilman, että se pitää ensin virittää ihan just räjähtämäisillään olevaksi ruutitynnyriksi.
Loputtomalla määrällä ympyröitä ja siirtymisiä ja väistöjä sain Kaapon vihdoin kuuntelemaan ja hieman rauhoittumaan. Päätin, että meidän molempien pitää kyllä nyt vähän päästä irroittelemaan ja laukkaamaan pidempää suoraa pätkää ihan kunnolla.
Ja huh huh! Kaapohan lähti kuin ammuttuna ja sain semmosta kyytiä, että heikompaa olis hirvittäny - ja muakin hirvitti ihan vähän. Tajusin, että mun olis turha yrittää saman tien jarrutella, että nyt ei voi kun antaa mennä vaan! Jumantsuikka, että mentiin. Onneksi peltoa riitti. Päätyä lähestyessä iski pienen pieni epäilyksen häive, että entäs jos Kaapo ei pysähdykään. Päätin, että kyllä muuten pysähtyy. Alkuun poni yritti hieman ikään kuin vetää vastaan ja sanoa, että "hähää, enpäs hidasta", mutta aloin pikku hiljaa kääntää sitä loivasti oikealle ja sitten tunsin, että Kaapo sai menohaluiltaan järkensä takaisin. Sen sisäkorva kääntyi mua kohti ja niska hieman pehmeni, sitten se antoikin kiinni ilman sen suurempia pöllöilyjä.
Ravailtiin vielä hetken verran kahdeksikkoa ja samalla asettelin Kaapoa vuorotellen ympyrältä sisään- ja ulospäin, ettei sille tulis pieneen mieleenkään enää mitään ideoita. Itse asiassa Kaapo kuunteli ihan todella hyvin ja alkoi asettua ja kääntyä melkein pelkillä pikkurilleillä.
Käveltiin vielä pitkät loppukäynnit tallille asti. Kaapo käveli tosi rennon ja tyytyväisen oloisena, senkin päälle oli selvästi tehnyt hyvää saada vähän tuulettua. Kumma juttu, itselläkin oli työstressi jäänyt kokonaan taakse.
Kuvan © scirlin
