K L E P P U R

ii. Geirbjørn on erittäin näyttävä, peräti 146-senttinen valkohallakko ja ykköspalkinnon kantakirjaori. Se on tällä hetkellä melko suosittu kotimaassaan (Norjassa), jossa sillä on tähän mennessä useita kymmeniä jälkeläisiä. Geirbjørn onkin hyvin komea; vahvaluustoinen, maskuliininen ja orimainen ori, joka liikkuu hyvin. Se on tunnettu erityisen näyttävästä ja pyörivästä laukastaan, mutta myös orin ravi on pitkä ja tahdikas. Käyntiä sen sijaan moitittiin kantakirjauslausunnossa kiireiseksi. Käytökseltään Geirbjørn on melko tyypillinen ori orin vaistoineen, mutta kuitenkin ihan toimiva ja käsiteltävissä. Orilla on kilpailtu sekä kouluratsastuksessa että valjakkoajossa vaativalla tasolla asti.

​

iii. Vidar on nykyään ruunattu, mutta ennen ruunaustaan melko suosittukin jalostusori, joka kantakirjattiin aikanaan kakkospalkinnolla. Vidar on isokokoinen (147 cm) ruunihallakko ori, rakenteeltaan melko korkearaajainen ja ryhdikäs. Sillä on näyttävät ja lennokkaat liikkeet, mutta kantakirjauslausunnossa orin mainitaan kauhovan ravissa ja lisäksi sanotaan, että yliastunta voisi olla parempi niin käynnissä kuin ravissa. Luonteeltaan Vidar oli aiemmin hyvin viriili ja vahva, mutta ruunauksen myötä selvästi tasaisempi. Ruunauksen jälkeen orilla on keskitytty lähinnä valjakkouraan, jossa Vidar kilpailee vaikealla tasolla.

​

iie. Løkkes Hilde oli 144 cm korkea valkohallakon värinen tamma, joka kuoli suolenkiertymään 16-vuotiaana. Hilde oli yksityisomistuksessa oleva harrastehevonen, jolla ei tiettävästi kilpailtu harrastetasoa kummemmin. Se kuitenkin kantakirjattiin aikanaan kakkospalkinnolla ja lausunnossa kehuttiin hyvää rotutyyppiä ja yleisvaikutelmaa, tahdikkaita liikkeitä ja ilmeikkyyttä. Toisaalta sen jalkoja sanottiin suppuvarpaisiksi ja moitteita se sai myös lihavuuskunnostaan, tamma kun oli melko pyöreä. Luonteeltaan Hilde oli kuulemma hieman omapäinen, mutta todella rauhallinen ja peloton.

 

ie. Brøendals Lotten on varsin tyypillinen oloinen vuonohevostamma, vankkarakenteinen ja matalajalkainen, 142-senttinen ruunihallakko. Lotten on osallistunut kerran rotunäyttelyihin ansaiten sieltä kakkospalkinnon. Lotten on yleispainotteinen tamma, jolla kilpaillaan kouluratsastuksessa helpoissa luokissa sekä esteillä 80 cm:n radoilla. Liikkeiltään Lotten on keskiverto rotunsa edustaja, mutta kuuliaisen luonteensa ja teknisen tarkkuuden ansiosta poni on pärjännyt varsin mukavasti niin koulussa kuin esteillä. Luonteeltaan Lotten on tasapainoinen, rauhallinen ja ystävällinen tamma. Lottenilla on kaksi varsaa, oreja kumpikin.

​

iei. Lynbjergs Runar on harvinainen nimi vuonohevosten sukutaulussa, sillä oria ei paljoakaan käytetty siitokseen. Orin oma omistaja ei ollut kiinnostunut lainkaan jalostushommista ja ne muutamat tammat Runar pääsi astumaan ollessaan ylläpidossa vuoden verran hevosen omistajan tutulla. Runar on kuitenkin saanut pysyä orina, omistaja ei ole nähnyt tarvetta ruunata hyväluonteista hevosta, jonka kanssa ei ole mitään erityisiä ongelmia. Runar on hienon värinen hiirakko, säkäkorkeudeltaan 143 cm.

​

iee. Annfrid asuu vuonohevostilalla eräällä norjalaiskasvattajalla, joka on tunnettu siitä, että yrittää säilyttää rodun harvinaisempia ja ns. alkuperäistä tyyppiä edustavia linjoja ja välttelee paljon käytettyjä oreja. Annfrid on 141-senttinen, nätti ja pyöreähkö ruunihallakko. Se on melko matalajalkainen, vankkarakenteinen ja kaunisilmeinen tamma, jolla on hyvä luonne. Annfrid on tehnyt kuusi tervettä varsaa ja hoitanut kaikki jälkeläisensä todella hyvin. Poikkeuksetta Annfridin jälkeläiset ovat perineet emänsä rungonmallin ja myös ruunihallakon värityksen.

​

ei. Torgrim (rnhkk, 139 cm) on ihan tavallinen maalaisori, jota omistajansa kuvaa vaatimattomaksi. Se ei ole erityisen iso eikä näyttävä, mutta sillä on vahva rakenne ja aulis luonne. Lisäksi se on todella hyvä työhevonen, sillä se jaksaa uutterasti painaa metsähommissa omistajansa kanssa, eikä koskaan kieltäydy lähtemästä töihin. Vaikka Torgrim on töissä peräänantamaton ja sinnikäs, niin se on silti kuulias ohjattava. Se malttaa totella ohjastajan käskyjä, eikä rupea omin päin säätämään. Aiemmalla omistajallaan orilla on myös harrastettu valjakkoajoa, mutta ei koskaan kilpailuissa asti. Torgrimilla on astutettu kuusi tammaa, joten tiettävästi sillä on kuusi jälkeläistä.

​

 eii. Emir Trond (rnhkk, 140 cm) edusti melkoisen perinteistä, hyvää rotutyyppiä niin rakenteen kuin luonteen osalta. Emir oli kaikin puolin hyvin tasapainoinen, tasapainoisesti rakentunut hevonen vahvalla, suoralla jalkojen luustolla. Sillä oli voimakas, hyvin muodostunut kaula, piirteikäs pää leveällä otsalla ja hyvin kulmautunut etuosa. Emir oli aikanaan jalostustarkastuksessa arvioitu jalostuskelpoiseksi oriksi, vaikkei sillä mitään muita meriittejä ollutkaan. Luonteeltaan ori oli hyväpäinen, rehti ja säyseä sekä kelpo ohjastettava. Emir sai tusinan verran tammoja ja tiettävästi sai pysyä oriina ihan loppuun saakka. 

​

eie. Ingrunn oli suurella todennäköisyydellä harvinainen keltahallakko, sillä sen väriksi papereihin oli merkitty keltainen. Se oli hieman vajaa 140 cm korkea, suoraselkäinen ja takaosastaan hieman "alikehittynyt" taikka lihakseton, mutta muutoin ihan nätisti rakentunut tamma, jolla oli hyväasentoiset, hyvin kulmautuneet ja sopivan jämerät jalat, kauniisti muodostunut etuosa, viisto lapa ja hyvin asettunut kaula sekä pää. Luonteeltaan Ingrunn oli kuulemma pirun itsepäinen ja ovela tamma, jonka kanssa käytiin neuvotteluja monesta asiasta. Jos Ingrunn ei jotakin halunnut tehdä, oli tamman päätä erittäin vaikea kääntää. Tiettävästi se oli ihmistä selässään kantanut, mutta ennemmin ihan työ- ja olohevonen. Neljä varsaakin Ingrunn sai, joista yksikään ei valitettavasti perinyt emänsä harvinaista väritystä. 

​

ee. Annbjørg (rnhkk, 135 cm) on asunut vuotiaasta saakka pienellä etelänorjalaisella maatilalla, jossa se on saanut viettää varsin leppoisaa elämää isäntänsä lemmikkinä. Tamma päätyi isännälleen sattuman kautta, sillä hän ei ollut suunnitellut hevosen ostamista, vaan sai sen kaveriltaan, joka oli voittanut varsan vedonlyönnin seurauksena, eikä hänellä ollut tiloja pitää sitä. Uusi omistaja kuitenkin tykästyi pieneen rauhalliseen tammaan ja heistä tuli hyvät ystävykset. Annbjørgin hyväluonteisuus sai naapurien lapsetkin kiinnostumaan siitä ja se pääsikin kuljettamaan näitä selässään. Isäntä itse opetti tammansa ajolle ja kyyditsi hevoskärryillä naapurien lapsia kouluun. Jossain vaiheessa samaan kylään muutti vuonohevosori ja isäntä sai idean astuttaa tammansa sillä.

​

eei. Ulfsteinn oli huhujen mukaan varsin karjas ja viriili ori, joka toisinaan juoksi kylillä irtikin ja pääsi vahingossa astumaan muutaman väärän rotuisenkin tamman. Komea se oli kuin mikäkin - ja varmasti juuri se olikin syy siihen, ettei omistajansa sitä tohtinut ruunata. Kylillä puhuttiin, että taisi isännästä olla hienoakin hakea uljasta oriaan autolla karkureissuiltaan sitä auton ikkunasta samalla taluttaen. Ulfsteinn ei ollut kuin 141 cm, mutta ryhdikäs, vahvakaulainen ja ylipäätään erittäin voimakasrakenteinen, lihaksikas ja jykevä ori. Ei ilmeisesti mikään helpoin käsitellä ja isännästä olikin hauska temppu laittaa satunnaisia iltaa istujia pitelemään oria ja katsoa, kun se vei näitä kuin pässiä narussa. 

​

eee. Lijs-Ann oli pienehkö, 136 cm korkea ruunihallakko tamma, joka oli hankittu lapsille ja emännälle ratsuksi ja isännälle peltohommiin. Nämä kaikki tehtävänsä ja roolinsa hyväluontoinen tamma suorittikin mallikelpoisesti. Se oli erittäin kiltti, rohkea ja rauhallinen pikku tamma, jonka kanssa lapset pärjäsivät itsenäisestikin. Kuulemma Lijs-Annilla ei aina käytetty riimuakaan, kun se seurasi perhettään kuin koira konsanaan ja tuli laitumelta vislatessa. Rakenteeltaan Lijs-Ann oli tavanomainen, heikkoutena sillä oli mm. hieman notko selkä, kun taas jalat olivat suorat ja takaosa hyvin rakentunut. Ilme tammalla oli kuulemma erityisen lempeä.