K L E P P U R

En kerta kaikkiaan muista, kumpi asia iski tajuntaani ensin: se, että tallissa alkoi olla puutetta muun sukuisista hevosista kuin omista kasvateista - vai tarjotaan jalostukseen -ilmoitus, jonka hevosten joukossa oli myös erityisen viehättävä pieni vuonohevostamma. Joka tapauksessa molemmat seikat olivat täysin totta, eikä näinollen ollut edes vaikea perustella itselleen, miksi tarvitsin itselleni uuden hevosen. Adinan ponitilalta oli tilausvarsan emäksi tarjolla mainitsemani sievä Dottir-tamma ja oriksi sille löytyi ennestään jalostukseen käyttämätön hyväluonteinen yksityinen ori. Astutus toteutui ja tuloksena oli kaunis ruunihallakko tamma, jonka sain nimetä itse ja siitä tuli emän kasvattajanimen alaisesti A.D. Dorothea. Dooraksi sitä tosin kotona kutsutaan.

​

Doora on ehdottomasti emänsä tytär niin piirteiltään kuin luonteeltaan. Dottir on selvästi opettanut varsalleen, että vesi on epäilyttävä elementti ja varsinkin vesilammikoissa vaanii vaara. Onhan ikiaikainen totuus, että sellaiseen pohjattomaan pimeään altaaseen jos astuu, ei poispääsyä ole. Doora on mainiosti omaksunut tämän tiedon, eikä mielellään astuisi edes kavion kärjellä vesilätäkköön. Tai mielellään veteen ylipäätään. Uimaan sitä on turha houkutella ja myös peseminen on tamman mielestä epämiellyttävää. Vettä lukuunottamatta Doora on melko mutkaton käsiteltävä, vaikka siltä myös omaa tahtoa löytyy. Joskus sitä saa pyytää kahdesti tai kolmesti ennen kuin se tekee, mutta lopulta se kumminkin yleensä aina tekee kuten ihminen tahtoo. Doora on jossain määrin herkkä ympäristön ärsykkeille ja joskus ne tuppaavat voittamaan hevosen huomion hoitajasta. Kiltti Doora kuitenkin on, eikä se ns. tarkoituksella uhmaa ihmistä.

​

Tamman vireystila vaihtelee päivän ja säätilan mukaan. Joskus motivaatiota työntekoon saa vähän herätellä ja kaivella, kun tamma löntystelisi eteenpäin puolinukuksissa. Toisinaan Doora on oikein innokas ja virtaa täynnä. Useimmiten Doora on kuitenkin varsin miellyttävä kaveri niin ratsastaessa kuin ajaessa. Pientä itsepäisyyttä tammasta löytyy, mutta kuten jo mainittiin, lopulta se kyllä taipuu ihmisen tahtoon kun sille ei heti anna periksi. Kun sille on heti alkuun tehnyt selväksi, että tämän kuskin kanssa liikutaan eteenpäin ja tehdään kuten pyydetään, niin sen kanssa työskenteleminen on oikeastaan aika palkitsevaa. Doora nimittäin osaa olla yllättävän herkkä ja reaktiivinen. Se on nopea omaksumaan kulloinkin tarvittavan roolin; lasten talutusratsuna saa madella eteenpäin ja vähän torkkuakin samalla, mutta toisaalta keskittyneen ja virittyneen kuskin kanssa kilparadalla sekin virittäytyy ihan eri moodiin ja onkin yllättävän reaktiivinen hevonen, joka reagoi varsin pieniinkin apuihin.