K L E P P U R

Kun astutin ihanan Sigridin sporttisella Fritzillämme, eniten minua kiinnosti nähdä, millainen rakenne varsalle tulisi. Sigridhän on sellainen työhevosmallinen tanakka pötkylä, kun taas Fritz edustaa selvästi sporttisempaa ja pitkäjalkaisempaa mallia. Täytyy sanoa, että Sylvia kyllä tulee emäänsä ainakin ulkomuodon suhteen. Luonteen puolesta en kyllä oikein osaa sanoa, Sylvia on ehkä vähän omanlaisensa.

​

Sylvia on vanhempiensa tapaan kyllä rauhallinen perusolemukseltaan. Lisäksi se on hyvin fiksu ja nokkela hevonen. Sylvia tarkkailee rauhallisesti sivusta ja näkee päivittäin, miten ihminen avaa portin. Yhtenä päivänä omatoiminen tamma tyynesti tekee saman perässä ja käy vähän maistamassa, olisiko ruoho aidan toisella puolella maukkaampaa. Kiinni jäädessään Sylvia ei todellakaan häpeile, mutta ei myöskään karauta lällätellen karkuun, vaan korvat hörössä antaa kiinni ja toteaa, että onpa kiva, että sinäkin olet täällä tänään, ihminen. Sellainen Sylvia on, se suhtautuu asioihin tyynen positiivisesti ja voisin vaikka vannoa, että meitä ihmisiä kohtaan verraten empaattisesti. Tamman kanssa pärjää, vaikkei tietäisi hevosista mitään, koska Sylvia vaikka sitten itse näyttää, miten ja minne ne kuolaimet laitetaan ja sujauttaa melkeinpä riimunkin itse päähän.

​

Töihin Sylvia lähtee yleensä positiivisella asenteella. Tai jos ei, sillä on siihen syynsä. Sylvia nimittäin näyttää selkeästi, jos jokin on vialla, niin että hölmömpikin ymmärtää. Normaalitilanteessa tamma on kuitenkin ihan mielellään lähdössä ihmisen kanssa tekemään hommia, oli kyseessä sitten ratsu- tai ajohommat. Rakenteensa puolesta se liikkuisi mielellään vähän matalana, joten suurin haaste on saada se ryhdikkääksi. Muutoin Sylvia on mukavan vastaanottavainen avuille. Tamma on myös ihan reipas liikkumaan ja sillä on hyvä keskittymiskyky. Haasteena on toisinaan hevosen nopeaälyisyys, sillä jos samaa tehtävää toistaa pari kertaa samassa kohtaa, se alkaa jo ehdotella, että "tässähän viimeksi nostettiin vastalaukka, nostetaanko nytkin?"