K L E P P U R

Sigrid on yksi järkevimpiä tuntemiani hevosia - ja se on paljon sanottu se. Toki sen vanhemmatkin ovat molemmat todella hyviä ja fiksuja luonteeltaan. Sigridin emä oli meillä jalostusleasingissa yhden kesän ja teetätin siitä itselleni yhden varsan. Oriksi valitsin -ihan tarkoituksella- sellaisen, jota en aiemmin ollut käyttänytkään, jotta talliin saataisiin vähän tuoretta verta. Olin iloinen, kun Ullis-tamma tuli heti tiineeksi ja varsoi potran ja vahvan tammavarsan.

​

Niin, siitä Sigridin järkevyydestä. Mietin pitkään, millä termillä kuvaisin tätä tammaa. Viilipytty. Lehmän hermot. Pomminvarma. Tätiratsu. No, oikeastaan kaikki nämä sopivat Sigridiin. Sillä todella on lehmän hermot, jotka eivät tunnu kiristyvän juuri mistään. Edes ruokien odottelu ei saa Sigridin otsasuonta sykkimään, niin tärkeää kuin ruoka sille onkin. Tämä tamma on juuri niitä hevosia, joita näkisin sen seitsemän kääpiön - tai no, lapsen - hoitavan sillä vain lapsille tyypillisellä innolla ja hartaudella sitä samaan aikaan, kuka mahan alla kykkien, kuka otsatukkaa trimmaten ja kuka hännässä roikkuen. Se on eläinlääkärin, hierojan, kengittäjän ja kuljettajan toiveasiakas. Kerran Sigridiä hoidettiin klinikallakin niin, että se jäi sinne yöksi, eikä tämäkään haitannut tammaa. Siellä se söi, joi, kakkasi, pissasi ja lepäsi kuin olisi ollut rentouttavalla lomalla ikään, samaan aikaan kun omistajaparka valvoi ja ravasi vessassa silkasta stressistä.

​

Töihin Sigrid suhtautuu samalla harkitulla järkevyydellä kuin kaikkeen muuhunkin elämässään. Varsasta asti kaikki on ollut sille okei sen suurempia esittelyseremonioita pitämättä. "Tässä on kärryt, nyt ne laitetaan sun perään." Okei. "Tässä on traileri, nyt sun pitäis kävellä sinne." Selvä. Niin ja kun lapset keksivät laittaa ensimmäistä kertaa pulkan nelivuotiaan hevosen perään, joku (vastuullinen) äiti olisi ollut huolissaan. Minä en (juurikaan), koska kyse oli Sigridistä. Tamman opettaminen on siis ollut lähes hävettävän helppoa. Toki se on fiilikseltään enemmän työhevonen kuin sulava parkettien partaveitsi, mutta silkalla rehellisyydellä, sinnikkyydellä ja hyvällä asenteella pärjää pitkälle, niin koulu- kuin valjakkoradoilla. Lähes poikkeuksetta tuomareilta saa liikkeiden sijaan kehuja hevosen kuuliaisuudesta ja asenteesta. On tammalla ihan kelpo liikkeetkin, puhtaat ainakin, eivät vain mitenkään erityisen näyttävät.