K L E P P U R

ii. Øysten Troy (rnhkko, 144 cm) oli tumma ja komean näköinen ruunihallakko vahvoilla tummilla merkeillä, mikä antoi sille vähän villihevosmaista ulkonäköä. Sen olisi aivan voinut kuvitella johonkin luontodokumenttiin przewalskinhevosten tai tarpaanien sekaan. Øystenilla oli isältään peritty, orimainen, vahva kaula, lihaksikas runko, jämerät jalat ja leveä otsa. Luonteeltaan se oli onneksi isäänsä hieman helpompi ja vähemmän karjas käsiteltävä, joskaan ei mikään aivan lasten ratsu sekään. Øysten oli myös hienoliikkeinen, pyrkivä ja energinen hevonen, jolla kilpailtiin valjakkoajossa vaativalla tasolla. Ori astui parin kauden ajan tammoja, kunnes omistaja päätyi ruunauttamaan sen helpomman hallittavuuden toivossa. Ruunaamisen myötä Øysten tasaantuikin sopivasti menettämättä kuitenkaan eteenpäinpyrkivyyttään, mutta samalla se malttoi entistä paremmin keskittyä, jolloin tulokset valjakkoradoilta vain paranivat. 

​

iii. Ørjan (hrkko, 146 cm) oli oikein maskuliinisen näköinen hevonen, jolla oli niin selkeä orileima, että sen sukupuolen tunnisti jo kaukaa. Ørjan oli isokokoinen ja massiivinen pötikkä, jonka lihakset erottuivat selkeinä ja sen pää ja ilmekin suorastaan huusivat maskuliinisuutta - se oli kuin Disneyn stereotyyppinen ja karrikoitu miestyyppi ladonovimaisine hartioineen, vahvoine kasvonpiirteineen ja muskeleineen. Myös elkeiltään se oli ehdottomasti ori, erityisesti suhteessa toisiin hevosiin. Se oli kyllä varsinkin kotioloissa ihan normaalisti käsiteltävissä, vieraammissa paikoissa se aina välillä ilmoitteli itsestään, mutta oli kuitenkin ainakin kokeneen aikuisen hevosihmisen hallittavissa, sillä kyllä sen kanssa ainakin muutamia näyttelypalkintoja ansaittiin. Ørjan oli opetettu satulaan ja ajolle, mutta tiettävästi sen kanssa ei niinkään kilpailtu ja uskon yhtenä syynä olleen orin luonteen. Tammoja se kuitenkin sai ja se on periyttänyt jälkeläisiinsä isohkoa kokoa ja tietynlaista näyttävyyttä. Osa sen orijälkeläisistä on myös aika karjaita tyyppejä.

​

iie. Yngvild (rnhkko, 142 cm) oli hienoluonteinen, lempeä ja viisas tamma, jonka omisti 8-vuotiaasta eteenpäin eräs hieman erikoisena tunnettu, boheemi taitelijanainen. Hänellä oli laumallinen eläimiä, joukossa kaksi hevosta, joita hän piti enemmänkin lemmikeinään kuin esimerkiksi ratsuinaan. Yngvild sai usein toimia mallina ja inspiraation lähteenä omistajansa hevosaiheisille maalauksille. Lisäksi hän harrasti hevostensa kanssa "libertyä" ja silloin tällöin myös ratsasti niillä laitumella ilman satulaa ja suitsia. Yngvild olikin tällaiseen mainio hevonen, sillä se oli hyvin tarkasti eleitä lukeva, yhteistyöhaluinen ja oppivainen tamma. Sen kaverina oli syntymäsokea lämminverihevonen, jonka silminä ja suojelijana viisas Yngvild kuulemma toimi, johdattaen kaverinsa aamuisin tallista laitumelle ja iltaisin laitumelta takaisin talliin. Yngvild sai nuoruusvuosinaan kaksi varsaakin. 

​

ie. Magda Troy (rnhkko, 143 cm) ei ollut aivan yhtä kipakka tapaus kuin emänsä, mutta luonteikas sekin omalla tavallaan oli. Magda ei ollut äitinsä tapaan niinkään kiukkuinen, mutta silläkin oli selviä mielipiteitä asioihin ja tarvittaessa sekin osasi ilmaista itseään isoilla kirjaimilla. Magdasta kasvoi kaunis ja hyvin liikkuva tamma, joka ansioitui valjakkoajon saralla varsin hienosti. Tamma loisti erityisesti kestävyys- ja koulukokeissa, mutta ei se tarkkuudessakaan hassumpi ollut. Ajettavuudeltaan Magda oli kuulemma hieman erikoinen, mutta hyvä, kun sen kanssa pääsi sinuiksi. Tälle tammalle piti kuulemma antaa vähän siimaa, liika kontrollointi sai sen vastustuskannalle ja sillä tavalla ei ainakaan tuloksia syntynyt. Magdalla oli tiinehtyvyyden kanssa hieman ongelmia, mutta lopulta se sai kaksi varsaa. 

​

iei. Vegard Troy (rnhkko, 146 cm) oli laadukas valjakkopainotteinen ori, joka hyväksyttiin kantakirjaan ykköspalkinnolla. Se ansioitui tosiaan myös valjakkopuolella, jossa se oli puoliverisille ihan vertoja vetävä kilpakumppani. Aivan erityisesti Vegardin ravia kehuttiin laadukkaaksi, ilmavaksi ja joustavaksi, kuulemma tämä vuonohevonen ravasi kuin jousilla. Vanhemmiten sen saadessa oikeita lihaksia ja voimaa, myös sen laukasta kehittyi oikein hieno. Ajettavuudeltaan ori oli erittäin hyvä, se oli energisyydestään huolimatta kuuliainen ja hyvin keskittyvä. Vegard kehittyi kuulemma hitaasti ja kasvoi viimeiset senttinsä vielä 7-vuotiaana ja paranikin nimenomaan ikää myöten. Koska Vegard oli niin hyväluontoinen - se jopa pystyi tarhaamaan ruunakaverin kanssa - se sai pitää sukukalleutensa ihan loppuun asti. Kilpauransa sivussa Vegard astui silloin tällöin tammoja ja sillä onkin yhteensä 33 jälkeläistä. 

​

iee. Margrethe (rnhkko, 142 cm) oli hyvärakenteinen, terve ja vallan pätevä siitostamma, joka tosin oli tunnettu hieman äksystä luonteestaan. Se oli tarkka omasta tilastaan ja puolusti omia alueitaan ja erityisesti varsojaan tiukasti, eikä arkaillut käyttää tarvittaessa hampaitaan. Sen laitumeen ei ollut vierailla menemistä ja sinne eksynyt susi oli kuulemma saanut erittäin äkäiset lähdöt tamman toimesta. Omille ihmisille Margrethe oli kuulemma aivan säyseä, joskin vaati kunnioitusta puolin ja toisin. Tammalla oli joskus nuoruudessa ratsastettu, mutta sen pääasiallisena toimena oli olla siitostamma, joskin jos siltä itseltään olisi kysytty, se olisi varmaan nimittänyt itsensä lauman puolustajaksi. Toisinaan Margrethe valjastettiin kärryjen eteen ja sillä ajettiin kotimaastoissa. Varsoja se sai seitsemän kappaletta. 

​

ei. Sigvart (rnhkko, 142 cm) oli niin vaalean sävyinen, että sitä epäiltiin valkohallakoksikin, mutta lopulta geenitesti paljasti sen olevan vain poikkeuksellisen vaalea ruunihallakko. Noin muutoin se ei ulkomuodollisesti ollut mitenkään kummoinen, takaosastaan hivenen kulmikas ja isopolvinen, mutta ei sillä toisaalta mitään kovin pahoja rakennevirheitäkään ollut. Sigvart liikkui kyllä isosti ja ilmavasti ja on myös periyttänyt liikkumistapaansa useille jälkeläisilleen. Luonteeltaan ori oli ihan kympin hevonen, aktiivinen ja innokas, mutta myös kuuliainen ja malttavainen sekä rohkea. Sigvartilla kilpailtiin sekä kouluratsastuksessa että valjakkoajossa, molemmissa lajeissa ori oli varsin lahjakas ja toimiva. Kyvyistään huolimatta Sigvartista ei tullut mitään muotioria varmaan vaatimattomasta ulkonäöstään johtuen, se sai kuitenkin 17 jälkeläistä.

​

eii. Rodolf (rnhkko, 144 cm) oli melkoisen tunnettu tanskalainen kakkospalkinnon kantakirjaori, joka oli aikanaan hyvin suosittu jalostusori. Se nousi nopeasti pinnalle näyttelymenestyksensä myötä ja komea ori herättikin paljon huomiota ja kiinnostusta. Sillä astutettiin tammoja muutaman kauden ajan ahkerasti, mutta valitettavasti Rodolf osoittautui periyttäjänä korkeintaan keskinkertaiseksi - se ei kovin vahvasti periyttänyt omia vahvuuksiaan eteenpäin. Toki sen jälkeläisissä on tavanomaisten joukossa muutamia tavallista tasokkaampiakin yksilöitä, mutta hyvin vahvasti tammasta riippuen. Rodolf oli rohkea ja hyväluonteinen ori, joka selvästi omasi tietynlaista lavakarismaa. Se selvästi loisti näyttelykehissä ja tiesi, miten hurmata tuomarit ja yleisö. 

​

eie. Agnetha (rnhkko, 141 cm) ei ollut rakenteellisesti mikään kaikkein upein hevonen, sillä oli matala säkä, suora lanne, pitkähkö selkä ja hieman vennot vuohiset. Toisaalta se liikkui yllättävän hyvin, suorasti ja tahdikkaasti. Luonne tammalla oli rakennetta huomattavasti parempi ja se olikin kiltti, rauhallinen, rohkea ja varsoilleen aivan loistava emä. Agnethalla kilpailtiin kouluratsastuksessa helpoissa luokissa ja hyvin usein se pääsikin sijoille asti tasaisen varmalla, siistillä ja tarkalla suorituksella. Kotona Agnetha toimi koko perheen ratsuna ja parhaimmillaan sen selässä oli yhtä aikaa kolme alakoulu- tai alle kouluikäistä muksua. Varsoja Agnetha sai kolme. 

​

ee. Fjellhavn Benja (rnhkko, 141 cm) jäi emänsä ainoaksi jälkeläiseksi ja muodostui sitäkin tärkeämmäksi kasvattajalleen. Toisaalta, kuten kasvattajansa osuvasti sanoi, se yksikin riittää, kun kerralla tulee riittävän hyvä. Ja sitä Benja kyllä on, hyvä vähän joka saralla. Se on ulkomuodollisesti, rakenteellisesti ja rotutyypillisesti oikein hyvä ja tyypillinen. Sillä ei ole mitään isompia heikkouksia, mitä nyt hieman matala säkä ja pitkähkö runko - toisaalta sillä on hyvät ja suorat jalka-asennot, kauniisti asettunut kaula ja pää, hyvin kulmautunut edestä ja takaa sekä hyväleimainen. Benja liikkuu hyvin, sillä on kevyet, aktiiviset, joustavat ja suorat liikkeet. Luonteeltaankin se on mitäpä muuta kuin hyvä, samoin ratsastettavuudeltaan. Benja on sopivasti itsevarma, reipas, järkevä, rauhallinen ja ystävällinen tamma. 

​

eei. Benjamin (rnhkko, 140 cm) ei ollut mikään iso ori, mutta se oli kuitenkin kokoonsa nähden aika näyttävä. Se oli melko ryhdikäs ja tomera ori, jolla oli melko korkealle asettunut kaula ja hyvin kulmautunut etuosa. Se oli myös hyvin sopusuhtainen ja kompakti ori, joka antoi vaikutelman pitkäjalkaisemmasta hevosesta kuin oikeasti kyseessä olikaan.

Benjamin oli luonteeltaan hieman vaativa tapaus, sellainen tallin kuningas, joka osasi vaatia palvelua ja ilmaisi tyytymättömyytensä kuopimalla tai äänellään, mikäli asiat toimivat liian hitaasti tai muutoin heikosti. Muita hevosia kohtaan Benjamin oli myöskin aika pomottava, jonka vuoksi sen kanssa ei oikein voinut tarhata muita kuin astutettavia tammoja. Ihmisiä kohtaan ori oli kyllä muutoin kiltti, kunhan palvelu vaan toimi. 

 ​

eee. Tronja (rnhkko, 142 cm) oli omistajansa ykköshevosia, persoonallinen tamma, jonka kanssa tehtiin monipuolisesti vähän kaikenlaista. Sillä käytiin muutamat koulu- ja estekisat, sillä kokeiltiin jopa westerniä, sen kanssa käytiin maastotaitokilpailuissa, mutta pääasiassa omistajansa harrasti sen kanssa valjakkoajoa sekä perinneajoa. Tronja oli leimautunut vahvasti omistajaansa, eikä välttämättä suostunut lähtemään muiden mukaan. Sillä oli joskus käynyt vuokraajakokelas kokeilemassa, mutta tamma oli kieltäytynyt lähtemästä tarhasta mukaan hänen kanssaan, lopulta vuokraajaehdokas oli saanut tamman tallin ovelle asti, mutta sieltä tamma oli riistäytynyt irti ja kävellyt takaisin tarhaansa. Tronja astutettiin kolmeen kertaan, mutta se sai vain yhden varsan. 

​​

​​