K L E P P U R

ii. Bjarne av Birkhaven on norjalainen vuonohevosori, joka on kohtuullisen tunnettu nimi rodun valjakkoharrastajien parissa. Bjarne kilpailee omistajansa Mona Thomsenin kanssa vaativissa luokissa ja on oman ikäluokkansa parhaimmin menestynyt vuonohevonen. Vaikka ori on kilpaillut vasta muutaman vuoden, se on sijoittunut peräti kahdeksan kertaa kolmossijalle ja neljä kertaa kakkossijalle, onpa sillä yksi luokkavoittokin takanaan. Omistajansa mukaan tästä se Bjarnen kilpailu-ura vasta lähtee, joten tulevaisuudessa on varmasti odotettavissa lisää menestystä. Kotioloissa Bjarne on vaatimaton ori, joka ei pidä turhaa melua itsestään. Itsenäisenä luonteena se viihtyy erinomaisesti yksikseen, eikä ole vähääkään riippuvainen muista hevosista - päin vastoin, se valitsee ennemmin oman seuransa kuin lauman. Ihmisten kanssa Bjarne tulee hyvin toimeen ja on ihan hyvä käsitellä, mitä nyt kiimaisten tammojen lähellä vietit vievät. Tammavieraita Bjarnella on ollut tähän mennessä kohtuullinen määrä, 16 kappaletta, mutta varmasti lisää tulee.

​

iii. Håvard on hieno 144-senttinen hiirakko, joka tätä nykyä viettää eläkepäiviään Ruotsissa ruunana ja mitä ilmeisimmin nauttii olostaan oman pienen tammalaumansa ympäröimänä. Håvard syntyi Norjassa ja myytiin 2-vuotiaana hevosmarkkinoilla kohtuulliseen hintaan. Orin ostivat Madsenit, vanhempi kasvattajapariskunta, jolla oli kokemuksensa vuoksi silmää nuoren hevosen potentiaalille, vaikka se tuolloin olikin hivenen epäsuhtaisen näköinen nuorukainen. Kuten pariskunta tiesikin, Håvardista kuitenkin kasvoi upea aikuinen orii. Ensimmäisen kerran se vietiin näyttelyyn 3-vuotiaana, jolloin tuomarien arvostelut olivat ihan hyviä, vaikkakaan eivät vielä mainittavia. 4,5-vuotiaana oria kehuttiin jo enemmänkin ja 6-vuotiaana se jo valittiin koko näyttelynsä parhaimmaksi oriksi! Se saatiin kantakirjaan jo 7-vuotiaana ja sai rotukatselmuksessa maininnan "jalostukseen suositellaan". Håvard ei ollut luonteeltaan se kaikista leppoisin hevonen ja kotona se osasi olla vähän hankalakin, mutta vieraissa paikoissa se osasi käyttäytyä edukseen. Ei siis ihme, että kysyntää jalostukseen riitti ja ennen ruunaamistaan Håvard pääsi astumaan 45 tammaa.

​

iie. Berta av Birkhaven oli yksi Håvardilla astutetuista tammoista, pienikokoinen, mutta vankkatekoinen ruunihallakko, jolla oli vain 137 cm säkäkorkeutta. Hyväluontoinen tamma syntyi ja eli koko elämänsä samassa siittolassa siitostammana. Nuorempana sen kanssa käytiin muutamissa näyttelyissä ja se hyväksyttiin kantakirjaan III-palkinnolla. Muuta mainittavaa Bertan kanssa ei tehty, mutta periyttäjänä se oli hyvä. Pieni tamma synnytti joka kerralla elävän, terveen varsan ja oli loistava emä varsoilleen. Hyvää luonnettaan se periytti myös jälkeläisilleen, joita kertyi kahdeksan kappaletta. Maininnan ansaitsee Bjarnen lisäksi myös tamma Brenda av Birkhaven, joka vaikuttaa Ruotsissa ja kilpailee omistajansa kanssa kouluratsastuksessa. Bertan kahdeksas varsa jäi tamman viimeiseksi, sillä Berta kuoli sitä synnyttäessään. Mielenkiintoista kyllä, Bertan viimeinen varsa oli kuin kopio emästään sen säkäkorkeutta ja ulkoisia piirteitä myöten ja kasvattajansa, joka uskoo vakaasti kohtaloon, päätti nimetä sen emänsä kunniaksi Bertha av Birkhaveniksi.

​

ie. Gunnhilde on emänsä ensimmäinen kahdesta jälkeläisestä. Se myytiin 1-vuotiaana markkinoilla, jossa sen osti eräs pienimuotoisesti vuonohevosia kasvattava mies, Gøran Monrad. Hän kävi Gunnhilden kanssa näyttelyissä, joissa tamma sai ihan kohtuullisia arvosteluja. Varsinaisesta menestyksestä ei kuitenkaan voidaan puhua, kuin vasta vanhempana. Gunnhilde on hevonen, joka on vähän kuten viini, paranee vanhetessaan. Se kantakirjattiin 7-vuotiaana III-palkinnolla, mutta peräti 16-vuotiaana palkintoa käytiin korottamassa ja tuloksena oli II-palkinto. Myös näyttelysijoitukset paranivat tamman vanhetessa ja 16-vuotiaana se valittiin erään maan arvostetuimman rotunäyttelyn kauneimmaksi tammaksi. Luonteeltaan Gunnhilde on emänsä tavoin rauhallinen ja rohkea, mutta se osaa olla myös hyvin jääräpäinen. Yhdessä näyttelyssä se kieltäytyi omistajansa suureksi häpeäksi ravaamasta, mutta tuomari oli vain nauranut. Nykyään Gunnilde on virkeä 19-vuotias. Jälkeläisiä se on saanut kuusi kappaletta, josta viimeisimmän se synnytti peräti 17- vuotiaana.

​

iei. Rollo av Østerlund on vähän harvinaisemman linjan vuonohevonen. Tämän 145-senttisen ruunihallakon emälinja on varsin kiva ja kohtuullisen tunnettukin, mutta isälinja on huomattavasti vähemmän suosittu ja tunnettu. Rollon emälinjasta on tullut useampia hyviä oreja, joista mainittakoon vaikkapa Broløkke Magnus. Rollo itsekin on toki varsin kiva ori, mutta sen omistajatar on halunnut hieman rajoittaa orin jalostuskäyttöä. Luonteeltaan Rollo on rohkea ja itsevarma, mutta hyvin orimainen käsitellä. Ratsuna se toimii hyvin ja onkin jonkin verran kilpaillut omistajansa kanssa esteillä. Ulkomuodoltaan Rollo edustaa pitkäjalkaisempaa tyyppiä, mutta on kuitenkin varsin maskuliininen ja kestävä rakenteeltaan. Jälkeläisiä Rollolla on 20 kappaletta ja omistajansa mukaan orilla ei astuteta enää kovin montaa tammaa. Tulevaisuuden suunnitelmissa siitosuran jälkeen on ruunaus, jonka jälkeen omistaja toivoo voivansa keskittyä enemmän sen kanssa kilpailemiseen.

​

iee. Bine Lotte oli tavallinen maatalon hevonen, jonka kanssa tehtiin metsätöitä ja joka toimi talon lasten ratsuna. Lotte oli 141 cm korkea ruunihallakko, jolla oli lähes sydämen muotoinen tähti otsassaan. Tamma eli elämänsä perheen rakastettuna lemmikkinä ja se jopa sai usein kesäisin käyskennellä pihamaalla vapaana. Lapset ratsastivat sillä ilman satulaa vuoron perään toinen toistaan taluttaen viiden kilometrin päässä sijaitsevalle pikkujärvelle, jossa vuorotellen uittivat hevosta. Talvisin se valjastettiin reen eteen ja kyyditsi kylän lapsia aamuisin kouluun. Lotella teetettiin kaksi varsaa siinä toivossa, josko varsoista saisi vähän rahaa. Perhe kun oli melko köyhä maanviljelijäperhe, jolla ei tuhlattavaksi asti rahaa ollut. Molemmat varsat myytiin aikanaan markkinoilla lasten itkusta ja vastustuksesta huolimatta. Lotte itse eli jouduttiin lopettamaan 17-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena.

​

ei. Danmarista ei koskaan tullut tunnettua tai suosittua oria, johon varmasti yksi syy oli sen pienehkö koko - ori kun oli vain 137 cm korkea, eli oriiksi varsin pieni. Danmar oli kyllä noin muutoin ulkoisesti varsin tyypillinen sukupuolensa ja rotunsa edustaja. Se oli voimakasrakenteinen, mutta varsin sopusuhtainen pikku hevonen, jolla oli vahvaluustoiset ja hyväasentoiset jalat, paksuhko kaula ja lihaksikas etu- ja takaosa. Luonteeltaan Danmar oli lauhkea, joskaan ei mikään maailman kuuliaisin hevonen. Omistajan mukaan orilla oli jonkin verran myös ratsastettu, mutta enimmäkseen se toimi kärryttelyhevosena. Ajossa Danmar toimikin ihan hienosti ja oppi tavalliset reitit ulkoa. Kuulemma sitten kun se oppi, missä kohtaa ravataan tai laukataan, oli kuskin turha yrittää saada sitä tekemään toisin. Varsoja Danmarista jäi neljä. 

​

eii. Kollbjørn oli 141 cm korkea ruunihallakko, joka astui 3- ja 4-vuotiaana muutamia tammoja, jonka jälkeen se ruunattiin ja sen kanssa keskityttiin enemmänkin ratsuhommiin. Osa rotuharrastajista kritisoi omistajaa päätöksestä ruunauttaa näin lupaava jalostushevonen, mutta omistaja piti päänsä ja perusteli asian käytännön syillä. Hän kilpaili ruunan kanssa kouluratsastuksen helppoja luokkia seura- ja lopulta myös aluetasolla. Kollbjørnin vahvuuksia olivat sen hyvä eteenpäinpyrkimys, tahdikkuus ja tasapaino. Sen kaikki kolme askellajia olivat keskitasoa parempia ja orilla oli myös taito kantaa itsensä todella hyvin. 3-vuotiaana se lisäksi palkittiin rotunäyttelyssä ykköspalkinnolla, joten rakenteellisestikaan se ei ollut lainkaan huono. 

​

eie. Miadora oli 138-senttinen ruunihallakko tamma, jonka omistaja harrasti sen kanssa valjakkoajoa. Miadora ei ollut kaikista simppelein ohjastettava ja näin ollen sen menestyskin oli kohtalaista, mutta onneksi sen omistajakaan ei ollut mikään maailman kunnianhimoisin tyyppi. Hän kuulemma omalla tavallaan myös arvosti tammansa luonteikkuutta ja itsenäisyyttä. Miadora ei kuulemma ollut mikään kärsivällisin tapaus ja kyllästyessään odottamaan kuskin seuraavaa ohjetta, se teki jo itsenäisesti seuraavan siirtonsa. Toisaalta tammalta löytyi rutkasti kestävyyttä, ongelman-ratkaisukykyä ja tietynlaista älykkyyttä - vauhtiakin. Varsin hienot liikkeet tältä tehopakkaukselta kyllä löytyi, samoin sen ulkomuoto oli erittäin miellyttävä ja hyväpiirteinen. 

​

ee. Løtens Rune on tiettävästi edelleen elossa, joskin kolmenkympin paremmalla puolella. Pitkäikäinen ja sitkas tamma on kuulemma ollut koko ikänsä terve, eikä ole kertaakaan ontunut tai sairastanut yhtäkään ähkyä. Ainoastaan yksi sudenhammas siltä on aikanaan jouduttu operoimaan. 140-senttinen ruunihallakko oli varsinkin nuorempana varsin kaunis tamma. Edelleen se on kyllä hyvännäköinen ikänsä huomioon ottaen, vaikka toki osa lihaksista on lähtenyt ja selkäkin vuosien myötä hieman painunut. Nuorempana Runella harrastettiin mm. koulua ja valjakkoa helpolla seuratasolla. Nykyisin vanha rouva saa kunnian kulkea päivisin tilan pihapiirissä vapaana ja kuulemma aamuisin se on toisinaan talon portailla vastassa, kun emäntä tulee terassilleen aamukahvin kanssa. Runella on muuten kaksi varsaa. 

​

eei. Knute (rnhkko, 143 cm) oli tanskalaisissa vuonohevospiireissä tunnettu ja myös arvostettu nimi, jota edelleen vuonohevosten sukutauluissa mieluusti halutaan nähdä. Se oli ulkomuodollisesti erinomainen, korrektisti rakentunut, kaikin puolin erittäin hyvä rotunsa edustaja. Kaiken lisäksi se on pitkälti tanskalaisista sukujuurista, minkä vuoksi se onkin eräänlainen tanskalaisten rotuharrastajien ylpeys. Ori menestyi kouluradoilla, mutta erityisesti valjakkoradoilla, joissa sen elastiset liikkeet ja voimakkuus yhdistettynä tasapainoisuuteen ja vielä hyvään ohjattavuuteen tekivät siitä loistavan valjakkohevosen. Valitettava tapaturma johti Knuten kivesten poistamiseen, jolloin sen jälkeläismäärä jäi lopulta varsin maltilliseksi (28 varsaa). Omalla tavallaan tämä oli ehkä hyväkin asia, ainakin rodun geneettisen monimuotoisuuden kannalta. 

​

eee. Regata oli 140-senttinen punahallakko tamma, joka oli tanskalaisen ratsastusseuran opetushevosena suurimman osan elämästään, aina 5-vuotiaasta 20-vuotiaaksi saakka. Se oli itse asiassa seuran itse kasvattama hevonen, sen emäkin oli ollut koulun opetushevosena aikanaan. Regata oli jo nuoresta pitäen hyvin järkevä ja fiksu tamma, joka tosiaan teki ensimmäiset tuntinsa oppilaiden kanssa jo silloin 5-vuotiaana. Hieman vanhempana se sai ratsastajien kanssa ruusukkeita niin este- kuin koulukisoista, sekä tallin omista että ulkopuolisista. Regata oli tykätty opetushevonen, sillä vaikka se ei ollut tallin nopein hevonen, niin se oli hyvin tasainen ja kuuliainen ja sitten kun sen sai syttymään, se oli hyvin toimiva ratsu. Taitavampien oppilaiden lisäksi se toimi myös alkeistunneilla aloittelijoiden ratsuna ja oli sielläkin tykätty juuri varmuutensa ja järkevien reaktioidensa vuoksi. 

​​

​​