K L E P P U R

iii. Brynjulf on kertakaikkisen hieno ja iso (147 cm) norjalainen ruunihallakko ori - tai tätä nykyä ruuna -, josta ei koskaan päässyt tulemaan mitään supersuosittua matadororia ihan vain siitä syystä, että se päätettiin ruunauttaa. Toinen hevosen omistajista olisi halunnut pitää sen oriina, mutta toinen oli sitä mieltä, ettei hevosen elämä oriina ole erityisen hohdokasta ja että ruuna olisi käytännöllisempi. Lopulta omistajat kallistuivat ruunauksen puolelle, vaikka saivatkin asiasta myös julkisesti - tai ainakin rodun Facebook-ryhmässä - kritiikkiä. Brynjulf toimi kuitenkin parin kauden ajan siitoskäytössä ja ehtikin saada ihan hyvän määrän tammoja. Ruunauksen jälkeen hevonen keskittyi kilpauraansa, sillä kilpailtiin lähinnä kouluratsastuksen puolella HeA -tasolla, mutta muutamat estekisatkin sen kanssa käytiin. Brynjulf oli menevä, hieman kuumakin, mutta kuitenkin yhteistyöhaluinen ja kuuliainen ratsu. 

​

iie. Sølve oli tasan 140 cm korkea harmaa eli siis hiirakko tamma. Se edustaa perinteistä norjalaista linjaa ja onkin paitsi ulkomuodollisesti, myös käytökseltään hyvin tyypikäs rotunsa edustaja. Se on vankka, leveärunkoinen, hieman pitkänmallinen ja matalajalkainen, mutta kuitenkin melko sopusuhtainen ja vahvajalkainen tamma. ​Sølve on vahvahermoinen, rauhallinen, sopeutuvainen, sitkeä, itsenäinen ja hieman omapäinen hevonen, joka on töissä reipas ja tarmokas, mutta myös osaa ottaa rennosti, kun mitään ei tapahdu. Pääasiallisena lajina Sølvella on valjakkoajo, mutta on se ratsun hommiinkin opetettu. Varsoja harmaalla tammalla on kaksi kappaletta. 

​

iei. Rodrik on upean näköinen, vaikkakaan ei kovin iso (138 cm) norjalaisori. Se on salskea lihaskimppu, jolla on vahvat jalat ja vahva kaareva kaula. Se myös liikkuu juuri sillä tavalla kuin tietäisi olevansa upea, siis vähän samaan tapaan kuin vaikkapa kuuluisat rokkitähdet. Vaikka Rodrik näyttää esimerkiksi näyttelykehissä aika korskealta, niin kotioloissa tuttujen ihmisten kesken se on kuulemma lauhkealuonteinen "easy boy". Rodrik on palkittu useampaan otteeseen näyttelyissä ja selvästi se on periyttänyt hyvää ulkomuotoaan myös jälkipolvelleen. Orilla onkin tiettävästi ainakin 40 jälkeläistä, joita on päätynyt myös Ruotsin ja Tanskan puolelle - ja myös Suomeen, jossa asuu tiettävästi ainakin kaksi Rodrikin jälkeläistä.

​

iee. Emerta on Norjassa syntynyt, mutta jo nuorena likkana Ruotsiin ja sieltä Suomeen päätynyt tamma. Kuten jo pelkistä asuinmaista voi päätellä, tamma on ehtinyt elämässään monenmoista. Nuoruudessaan se on ratsu- ja ajokoulutettu, sitten se ehti jonkin aikaa olla oloneuvoksena, kunnes se myytiin harrastekäyttöön. Ruotsissa Emerta ehti olla ratsastuskoulunkin käytössä, mutta selvästi stressaantui siinä vilinässä ja myytiin sieltä, jolloin se päätyi Suomeen. Suomessa sen osti nainen, jolla oli ennen Emertaa kaksi muutakin hevosta ja hän etsi sosiaalipedagogiseen hevostoimintaansa kolmatta hevosta. Tähän kysyntään vastasi Emerta, joka on kaikessa rauhallisuudessaan ja viisaudessaan juuri täydellinen terapiahevonen. Emerta on väriltään vaalea ruunihallakko ja säkäkorkeudeltaan 136 cm. Tammalla on kaksi tammavarsaa ja toisesta ollaan kouluttamassa emänsä jatkajaa.

​

eii. Bjarne av Birkhaven on norjalainen vuonohevosori, joka on kohtuullisen tunnettu nimi rodun valjakkoharrastajien parissa. Bjarne kilpailee omistajansa Mona Thomsenin kanssa vaativissa luokissa ja on oman ikäluokkansa parhaimmin menestynyt vuonohevonen. Vaikka ori on kilpaillut vasta muutaman vuoden, se on sijoittunut peräti kahdeksan kertaa kolmossijalle ja neljä kertaa kakkossijalle, onpa sillä yksi luokkavoittokin takanaan. Omistajansa mukaan tästä se Bjarnen kilpailu-ura vasta lähtee, joten tulevaisuudessa on varmasti odotettavissa lisää menestystä. Kotioloissa Bjarne on vaatimaton ori, joka ei pidä turhaa melua itsestään. Itsenäisenä luonteena se viihtyy erinomaisesti yksikseen, eikä ole vähääkään riippuvainen muista hevosista - päin vastoin, se valitsee ennemmin oman seuransa kuin lauman. Ihmisten kanssa Bjarne tulee hyvin toimeen ja on ihan hyvä käsitellä, mitä nyt kiimaisten tammojen lähellä vietit vievät. Tammavieraita Bjarnella on ollut tähän mennessä kohtuullinen määrä, 16 kappaletta, mutta varmasti lisää tulee.

​

eie. Gunnhilde on emänsä ensimmäinen kahdesta jälkeläisestä. Se myytiin 1-vuotiaana markkinoilla, jossa sen osti eräs pienimuotoisesti vuonohevosia kasvattava mies, Gøran Monrad. Hän kävi Gunnhilden kanssa näyttelyissä, joissa tamma sai ihan kohtuullisia arvosteluja. Varsinaisesta menestyksestä ei kuitenkaan voidaan puhua, kuin vasta vanhempana. Gunnhilde on hevonen, joka on vähän kuten viini, paranee vanhetessaan. Se kantakirjattiin 7-vuotiaana III-palkinnolla, mutta peräti 16-vuotiaana palkintoa käytiin korottamassa ja tuloksena oli II-palkinto. Myös näyttelysijoitukset paranivat tamman vanhetessa ja 16-vuotiaana se valittiin erään maan arvostetuimman rotunäyttelyn kauneimmaksi tammaksi. Luonteeltaan Gunnhilde on emänsä tavoin rauhallinen ja rohkea, mutta se osaa olla myös hyvin jääräpäinen. Yhdessä näyttelyssä se kieltäytyi omistajansa suureksi häpeäksi ravaamasta, mutta tuomari oli vain nauranut. Nykyään Gunnilde on virkeä 19-vuotias. Jälkeläisiä se on saanut kuusi kappaletta, josta viimeisimmän se synnytti peräti 17- vuotiaana.

​

eei. Danmarista ei koskaan tullut tunnettua tai suosittua oria, johon varmasti yksi syy oli sen pienehkö koko - ori kun oli vain 137 cm korkea, eli oriiksi varsin pieni. Danmar oli kyllä noin muutoin ulkoisesti varsin tyypillinen sukupuolensa ja rotunsa edustaja. Se oli voimakasrakenteinen, mutta varsin sopusuhtainen pikku hevonen, jolla oli vahvaluustoiset ja hyväasentoiset jalat, paksuhko kaula ja lihaksikas etu- ja takaosa. Luonteeltaan Danmar oli lauhkea, joskaan ei mikään maailman kuuliaisin hevonen. Omistajan mukaan orilla oli jonkin verran myös ratsastettu, mutta enimmäkseen se toimi kärryttelyhevosena. Ajossa Danmar toimikin ihan hienosti ja oppi tavalliset reitit ulkoa. Kuulemma sitten kun se oppi, missä kohtaa ravataan tai laukataan, oli kuskin turha yrittää saada sitä tekemään toisin. Varsoja Danmarista jäi neljä. 

​

eee. Løtens Rune on tiettävästi edelleen elossa, joskin kolmenkympin paremmalla puolella. Pitkäikäinen ja sitkas tamma on kuulemma ollut koko ikänsä terve, eikä ole kertaakaan ontunut tai sairastanut yhtäkään ähkyä. Ainoastaan yksi sudenhammas siltä on aikanaan jouduttu operoimaan. 140-senttinen ruunihallakko oli varsinkin nuorempana varsin kaunis tamma. Edelleen se on kyllä hyvännäköinen ikänsä huomioon ottaen, vaikka toki osa lihaksista on lähtenyt ja selkäkin vuosien myötä hieman painunut. Nuorempana Runella harrastettiin mm. koulua ja valjakkoa helpolla seuratasolla. Nykyisin vanha rouva saa kunnian kulkea päivisin tilan pihapiirissä vapaana ja kuulemma aamuisin se on toisinaan talon portailla vastassa, kun emäntä tulee terassilleen aamukahvin kanssa. Runella on muuten kaksi varsaa. 

​

​