K L E P P U R

iii. Sebastian NOR oli Norjassa syntynyt, komea 145-senttinen ruunihallakko. Orilla kilpailtiin aikoinaan valjakkoajossa, missä orin suurimpia vahvuuksia olivat sen tarkkaavuus ja kuuliaisuus, hyvien askellajien lisäksi.i Sebastiania saattoi nähdä myös näyttelyissä, joissa se palkittiin mm. Champion sekä muotovalio -arvoilla. Ulkomuodoltaan Sebastian olikin erinomainen rotunsa edustaja: hyvälinjainen, vahvaluustoinen ja syvärunkoinen ori, jolla oli hyväluustoiset ja -asentoiset jalat, lihaksikas ylälinja ja vahva takaosa. Myös käytöksestään ori ansaitsi kehuja eli ilmeisen hyväluontoinenkin hevonen täytyi olla kyseessä. Siitokseen Sebastiania käytettiin kymmeniä kertoja, sen reilu 30:sta varsasta valtaosa on oreja tai ruunia ja näistäkin yllättävän moni on pidetty nimenomaan oriina. 

​

iie. Lissi Aurora oli koulupainotteinen tamma, jonka paras sijoitus oli kansallisten kilpailujen kolmas sija. Luonteeltaan tämä 141-senttinen hiirakko oli kuulemma ystävällinen ja miellyttämishaluinen tamma, joka yritti aina parhaansa. Tammaa käytettiin myös näyttelyissä, joissa se saavuttikin muotovalion arvon. Lissi Aurora astutettiin useaan kertaan ja tammaksi sillä onkin runsaasti varsoja, peräti kymmenen kappaletta. Epäilemättä Suomeen päätynyt ori Forfølger NOR oli näistä menestynein, mutta myös norjalainen tamma Amandine voitti useita rotunäyttelyjä ja sai itse myös varsin hienoja jälkeläisiä. Lissi Aurora muuten eli lähes 30-vuotiaaksi. 

​

iei. Alvgårds Fabian oli 139 cm korkea ruunihallakko, joka toimi synnyintilallaan Alvgårdissa jalostusorina ja lopulta kuoli ja haudattiinkin synnyintiluksilleen. Fabian menestyi hyvin näyttelyissä ja erityisesti sen sukupuolileimaa sekä rotutyyppiä kehuttiin erinomaiseksi. Käytökseltään Fabian ei kuitenkaan ollut kuulemma mitenkään erityisen orimainen, vaan sellainen aika perushevonen, jonka kanssa pärjäsi kotona ja arjessa ilman mitään erityisjärjestelyjä. Sitä talutettiinkin ihan tavallisella riimulla, ainoastaan keväisin tammojen ollessa kiimassa sen kanssa oltiin tarkempia. Jälkeläisiä Fabian jätti peräti lähemmäs sata kappaletta!

​

iee. June af Læksberg oli pienehkö, vain 136-senttinen ruunihallakko tähtipää vähän tuntemattomammista linjoista. June kantakirjattiin aikanaan 18-vuotiaana III-palkinnolla ja tilaisuudessa se sai hieman sanomista notkosta selästään, mutta sen sijaan kehuja hyvistä jalka-asennoistaan ja kauniista päästään ja ilmeestään. Luonteeltaan June oli varsin tyypillinen rotunsa edustaja eli rauhallinen ja omalla tavallaan kiltti, mutta kuitenkin myös hieman omapäinen. Kuulemma omapäisyys näkyi erityisesti ratsuna, sillä se kuskasi lapsia vähän miten itse halusi, ei niinkään hurjastellen vaan ihan vaan kävellen juuri sinne, minne itse halusi. Kuitenkin se oli maasta käsin rauhallinen ja ihan lastenkin käsiteltävissä. Jälkeläisiä Junelle kertyi sen seitsemän kappaletta.

​

eii. Nordholm Sebastian oli 142-senttinen ruunihallakko vuonohevosori. "Sebbe" oli varsin hieno rotunsa edustaja niin ulkomuodoltaan kuin ratsastettavuudeltaankin. Se peri selvästi isänsä komean ulkomuodon ja vuonikseksi hienot liikkeet. Sebben omistaja kilpaili orilla niin esteillä kuin koulussakin ja onpa ori ajollekin opetettu.  Luonteeltaan Sebbe oli kuuliainen ja yhteistyöhaluinen ja sen kanssa pärjäsivät hyvin orille ennestään tuntemattomatkin ratsastajat. Vaikka ori osasi kilpailupaikoilla käyttäytyä arvokkaasti, niin kotioloissa se oli kuulemma aika voimakasluonteinen ja tammoistaan tarkka alfaori. Jälkeläisiä Sebbe jätti parisenkymmentä. 

​

eie. Alvgårds Brenda oli erittäin vaalea ruunihallakko tamma, jonka myötä kasvattajansa Elin Alvgård innostui tosissaan valjakkoajosta, sitä ennen hän oli lähinnä harrastellut kyseistä lajia omaksi huvikseen ilman kummempia kilpailu-tavoitteita. Brendan kanssa Elin kuitenkin kilpaili lajissa verrattain hyvällä menestyksellä. Brenda oli luonteeltaan rauhallinen ja tasainen, eikä ollenkaan tammamainen. Säkäkorkeutta sillä oli tasan 140 cm. Jälkeläisiä Brendalle kertyi neljä kappaletta, joka oli omistajansa mielestä aika lailla maksimimäärä yhdelle tammalle. 

​

eei. Gullprinsen oli Ruotsissa syntynyt ja siellä myös elämänsä viettänyt 142-senttinen ruunihallakko. Orilla kilpailtiin lähinnä kouluratsastuksessa omistajansa estekammon vuoksi, vaikka osasi hevonen kuulemma hypätäkin. Gullprinsen hyväksyttiin kantakirjaan melko hyvin pistein, ratsastettavuudesta se sai peräti rotunsa parhaat pisteet. Luonteeltaankin Gullprinsen oli omistajansa mukaan todellinen herrasmies, jonka käsiteltävyyttä on paljon kehuttu. Ei siis mikään ihme, että kysyntää jalostukseen riitti ja jälkeläisiä orilta löytyy niin Ruotsista, Tanskasta kuin Suomestakin.

​

eie. Zorba NOR  syntyi norjalaisella maalaistilalla, mutta myytiin sieltä eräälle norjalaiskasvattajalle. Sittemmin Zorba myytiin Ruotsiin, jossa se eleli elämänsä omistajansa valjakkohevosena. Zorballa ajeltiin lähinnä huvikseen, mutta kävipä tamma parit kisatkin kohtalaisella menestyksellä. Hyväluonteinen tamma kyyditsi kotikylällään myös kylän lapsia ja monet lapsista kävivät  hoitelemassa tammaa säännöllisesti. Norjassa vielä ollessaan Zorballa teetettiin kaksi jälkeläistä ja ruotsalaisomistajansa astutti sen myös kerran.​

​