K L E P P U R

ii. Nordholm Sebastian on 142-senttinen ruunihallakko vuonohevosori. Sebastian on varsin hieno rotunsa edustaja niin ulkomuodoltaan kuin ratsastettavuudeltaankin. Se on ehdottomasti perinyt isänsä komean ulkomuodon ja vuonikseksi hienot liikkeet. Sebastianin omistaja kilpailee orilla niin esteillä kuin koulussakin ja onpa ori ajollekin opetettu. Sebastianille on kertynyt tähän mennessä 16 jälkeläistä. Luonteeltaan "Sebbe" on kuuliainen ja yhteistyöhaluinen ori, jonka kanssa ovat pärjänneet hyvin orille ennestään tuntemattomatkin ratsastajat. Vaikka Sebbe osaa kilpailupaikoilla käyttäytyä arvokkaasti, niin kotioloissa se on kuulemma aika voimakasluonteinen ja tammoistaan tarkka alfaori. 

​

iii. Viggo av Østerlund on upea tanskalaisori, ruunihallakko 145 cm korkea hevonen, joka on kotimaassaan varsin arvostettu ori mm. valjakkoajomenestyksensä ansiosta. Orilla on upeat liikkeet, jotka ovat saaneet huomiota jopa rodun kotimaassa Norjassa. Ulkomuodollisesti Viggo on varsin komea tapaus, mutta luonteeltaan se on kuulemani mukaan varsin orimainen ja karjas. Viggolla on yhteensä 23 jälkeläistä niin Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa kuin Suomessakin.

​

iie. Nordholm Signe on saman kasvattajan kasvattama tamma kuin poikansakin. 140 cm korkea ruunihallakko on yksi kasvattajansa luottotammoista, ehdottoman hyväluontoinen ja rauhallinen tamma, jolla kasvattajan tytär on kilpaillut helpoissa koululuokissa kohtalaisella menestyksellä. Se ei ole mikään varsinainen liikeihme, mutta tasaisuudellaan ja kuuliaisuudellaan kompensoi vaatimattomia liikkeitään. Periyttäjänäkin Signe on keskitasoa, yhden varsan se on synnyttänyt kuolleena ja yhden varsansa se loi, mutta viisi varsaa se on synnyttänyt ja hoitanut ongelmitta.

​

ie. Alvgårds Brenda on erittäin vaalea ruunihallakko tamma, jonka myötä kasvattajansa Elin Alvgård innostui tosissaan parivaljakosta, sitä ennen hän oli lähinnä harrastellut kyseistä lajia omaksi huvikseen ilman kummempia kilpailutavoitteita. Brendan kanssa Elin on kuitenkin kilpaillut valjakkoajossa verrattain hyvällä menestyksellä. Brenda on luonteeltaan rauhallinen ja tasainen, ei kuulemma lainkaan tammamainen. Säkäkorkeutta sillä on 140 cm. Jälkeläisiä Brendalle on kertynyt neljä kappaletta ja Elinin mukaan se on ihan riittävä määrä yhdelle tammalle, joten enempää varsoja ei sille ole luvassa. 

​

iei. Siegvart on melko tuntemattomasta suvusta oleva norjalaisori, jonka Brendan omistaja valitsi tammalleen tarkoituksella linjojen harvinaisuuden sekä orin kuvan perusteella. Siegvart on komea ruunihallakko ori, jolla on säkäkorkeutta 144,5 cm. Se on saanut arvosanan "bra" katselmuksessa, joka järjestettiin aikoinaan kantakirjauksen rinnalle muutaman aktiiviharrastajan toimesta, mutta joka sittemmin lakkautettiin. Nykyiseen kantakirjaukseen oria ei kuitenkaan ole viety. Siegvart on toiminut lähinnä omistajansa omana ratsuna, eikä orilla juuri ole kisakokemusta. Brenda on itse asiassa orin ainoa jälkeläinen.

​

iee. Alvgårds Majken on saman kasvattajan tammakasvatti kuin Brenda ja Ivarkin. 141 cm korkea ruunihallakkotamma toimi 8-vuotiaaksi asti kasvattajallaan siitostammana saaden viisi tammavarsaa. Siitosuransa jälkeen Majken myytiin uudelle omistajalleen, jolla tamma on toiminut lähinnä harrasteratsuna ja kärryponina. Omistajansa pitää sillä myös tunteja lapsille. Luonteeltaan Majken on melko tyypillinen vuonohevonen niin hyvässä kuin pahassa, rohkea ja rauhallinen, mutta myös aika itsepäinen tapaus. 

ei. Gullprinsen on Ruotsissa syntynyt ja siellä myös elämänsä viettänyt 142-senttinen ruunihallakko. Orilla kilpailtiin lähinnä kouluratsastuksessa omistajansa estekammon vuoksi, vaikka osasi hevonen kuulemma hypätäkin. Gullprinsen hyväksyttiin kantakirjaan melko hyvin pistein, ratsastettavuudesta se sai peräti rotunsa parhaat pisteet. Luonteeltaankin Gullprinsen on omistajansa mukaan todellinen herrasmies, jonka käsiteltävyyttä on paljon kehuttu. Ei siis mikään ihme, että kysyntää jalostukseen on riittänyt melko hyvin ja jälkeläisiä orilta löytyy niin Ruotsista, Tanskasta kuin Suomestakin.

​

eii. Cedergårds Hugo on ruunihallakko 145 cm korkea ori, joka kotimaassaan varmasti yksi tunnetuimmista vuonohevosoreista valjakkoajomenestyksensä ansiosta. Orilla on upeat liikkeet, jotka ovat saaneet runsaasti huomiota rotuharrastajilta ja -tuomareilta. Ulkomuodollisestikin Hugo on varsin komea tapaus, mutta luonteeltaan se on hieman raju tyyppi ja käsiteltävyydeltään näin ollen hieman haasteellinen.  Hugolla on kuitenkin yhteensä 23 jälkeläistä, joista peräti kuudella on jo isänsä tavoin sijoituksia valjakkoajossa.

​

eie. Alfhild Edda oli 141 cm korkea siitostamma, joka oli vähän erikoisemman värinen eli punahallakko. Edda hyväksyttiin kantakirjaan II-palkinnolla ja jälkeläisilleen se on onnistunut periyttämään hyvää ja lempeää luonnettaan. Edda sai elämänsä aikana viisi jälkeläistä, josta Gullprinsen on ehdottomasti se tunnetuin. Edda lopetettiin 19-vuotiaana pahan suolenkiertymän seurauksena.

​

ee. Zorba NOR syntyi norjalaisella maalaistilalla, mutta myytiin sieltä eräälle norjalaiskasvattajalle. Sittemmin Zorba myytiin Ruotsiin, jossa se eleli elämänsä omistajansa valjakkohevosena. Zorballa ajeltiin lähinnä huvikseen, mutta on tamma parit kisatkin käynyt kohtalaisella menestyksellä. Hyväluonteinen tamma kyyditsi kotikylällään myös kylän lapsia ja monet lapsista kävivät  hoitelemassa tammaa säännöllisesti. Norjassa vielä ollessaan Zorballa teetettiin kaksi jälkeläistä ja ruotsalaisomistajansa astutti sen myös kerran.

​

eei. Bøgeskogs Alvar oli 145 cm korkea ja varsin komean näköinen ori, jolla oli hyvä, vankka rakenne. Alvar pääsikin kantakirjaan ja sai rakenneosuudesta melko hyvät pisteet ja erityismaininnan erityisen selkeästä orileimasta. Alvar ei kuitenkaan jostain syystä koskaan noussut niin pinnalle, kuin esimerkiksi oma poikansa Bøgeskogs Axel myöhemmin, ja astuikin elämänsä aikana vain 12 tammaa.

​

eee. Zedina oli erään norjalaisen maalaisperheen oma kasvatti, 138-senttinen tamma, jolla oli pienestä koostaan huolimatta reipas luonne. Zedina oli monitoimiponi, jonka kanssa isäntä teki metsähommia ja lapset opettelivat ratsastuksen alkeita. Parit pienet tallikisatkin Zedinan kanssa kierrettiin. Emäntä jopa innostui viemään Zedinan kantakirjattavaksi, jossa se hyväksyttiinkin kirjaan III-palkinnolla. Zedina astutettiin kaksi kertaa, tammavarsa Zandra jäi synnyintilalleen emänsä seuraksi.